Uskonnonopetus Suomen peruskoulussa ja lukioissa ei ole kirkon saareke. Se on yksi valtiovallan sivistystehtävistä, joita valtiovalta valistuneena esivaltana hoitaa kansan tahdosta. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Näin menevät aika ajoin keskusteluttava uskonnonopetus ja muu koulunpito Suomen peruskoulussa ja lukiossa.

Opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden mukaan lukion tehtävänä on ensisijaisesti jatkaa perusopetuksen opetus- ja kasvatustehtävää, jossa lukion tehtävänä on antaa laaja yleissivistys. Arvoperustan määrittely sisältyy seuraavaan velvoittavaan määräykseen: ”Lukio-opetuksen arvoperusta rakentuu suomalaiseen sivistyshistoriaan, joka on osa pohjoismaista ja eurooppalaista kulttuuriperintöä”.

Lukion opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden näkökulmasta keskustelu uskonnonopetuksesta ei siis olekaan vain tätä oppiainetta koskevaa vaan se on osa lukion opetussuunnitelman yleisiä perusteita.

Siis mikäli oman uskonnon opetus poistettaisiin kouluistamme romuttuisivat myös peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien valtakunnalliset tehtäviä, arvoperustaa ja oppimiskäsitystä koskevat yleiset perusteet. Oma uskonto sivistyshistoriana ja sivistyspääomana kuuluu opetussuunnitelman perusteiden tarkoittamiin määräyksiin lukion tehtävästä ja arvoperustasta. Tämän päivän oppimiskäsitys puolestaan sisältää näkemyksen, että oppimaan pystyy vain se, joka jo osaa eli on kiinnitettävä huomiota oppijan jo olemassa oleviin tietorakenteisiin.

Lukion arvoperustan määrittelyssä ja opetuksen toteuttamisen oppimiskäsityksessä opiskelija ymmärretään oman oppimisensa, osaamisensa ja maailmankuvansa rakentajaksi, jolloin opiskelija käsittelee ja tulkitsee vastaanottamaansa tietoa aiempien tietorakenteidensa pohjalta.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa perusopetuksen arvopohja määrätään seuraavasti: ”Opetuksen perustana on suomalainen kulttuuri, joka on kehittynyt vuorovaikutuksessa alkuperäisen, pohjoismaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kanssa”.

Perusopetuksen oppimiskäsityksessä määrätään otettavaksi huomioon aiemmat tietorakenteet aivan samoin kuin lukion opetussuunnitelman perusteiden oppimiskäsityksessä.

Seuraavassa syksyn 2009 keskustelua uskonnonopetuksesta.

Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden oppimiskäsityksen mukaisesti Kalevan Kirkonmäellä-osastossa kirjoittava oululainen oppilaitospastori Katariina Pitkänen korostaa, että opittuaan tuntemaan omansa voi oppia kuulemaan ja ymmärtämään muitakin ja heidän tapaansa uskoa, elää ja arvottaa. Edelleen hän korostaa, että yleensä oppimisessa on lähdettävä liikkeelle siitä, mikä on lähellä. Vieraiden kielten oppimisen edellytyksenä on oppia ensin oma äidinkieli. ”Samoin on uskon äidinkielen kanssa: kun ymmärtää omansa, voi oppia ymmärtämään toisiakin. Tästä syntyy parhaimmillaan vuoropuhelua ja aitoa kunnioittamista”, hän kirjoittaa.

Edelleen Pitkänen korostaa, että koulussa ei opeteta uskomaan, vaan annetaan välineitä käsittää omaa uskontoa ja kulttuuria sekä muodostaa omaa katsomusta. Mitä välineitä ja mihin niin kutsuttu arvovapaa uskontotieto voisi antaa, sitä ei tiedä kukaan, hän kysyy.

Pitkänen toteaa vielä, että ihminen, lapsikin, elää aina jonkinlaisessa henkisessä ympäristössä. ”Tyhjiöön ei ole kukaan koskaan syntynyt.”

Helsingin Sanomien Vieraskynä-osastossa (HS 15.10.) kirjoittaneet Joensuun yliopiston uskonnonpedagogiikan professori Antti Räsänen ja Helsingin yliopiston uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori Lassi Pruuki ovat samoilla linjoilla korostaessaan, että rajauduttaessa uskonnonopetuksessa pelkästään uskontotietoon, pysyttäydyttäisiin vain tiedossa, kun yleensä oppiaineissa tavoitellaan myös kokonaispersoonan, asenteiden ja tunteiden ulottuvuutta.

”Ajatus pelkkien tietojen opiskelusta on utopistinen: modernin oppimistutkimuksen valossa se ei ole mahdollista eikä edes toivottavaa. Tietoa ei koskaan opiskella tai opita puhtaana, vaan se liittyy aina emootioihin, asenteisiin ja toimintavalmiuksiin.”

Räsäsen ja Pruukin näkemykset ovat yhtenevät Pitkäsen näkemyksen kanssa myös korostaessaan, että oman uskonnon ymmärtäminen ja oman uskonnollisen identiteetin reflektointi ovat tärkeä pohja muiden uskontojen ja katsomusten ymmärtämiselle. ”Oppilas, joka on tietoinen omasta uskonnostaan ja sen vaikutuksista kulttuurissa ja yhteiskunnassa, voi asettua tasaveroisena kanssakäymiseen toisten kanssa monikulttuurisessa yhteiskunnassa.” Tällöin dialogi eri osapuolten kesken on merkityksellistä keskustelua eikä vain väljähtynyttä vakaumuksettomuutta tai aatteettomuutta.

Valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden mukaan uskonnonopetuksen keskeinen tehtävä on perehdyttää opiskelija omaan uskontoonsa, sen kulttuuriperintöön sekä uskonnosta nousevaan elämänkatsomukselliseen ja eettiseen ajatteluun. Muihin uskontoihin tutustutaan niiden omista lähtökohdista käsin. Uskonnon opetuksen tavoitteena on, että opiskelija kykenee rakentamaan, jäsentämään ja arvioimaan omaa maailmankatsomustaan ja kulttuuri-identiteettiään sekä arvostaa oman kulttuurinsa ja muiden kulttuurien uskonnollista perinnettä.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan uskonnonopetuksen tavoitteena on muun muassa myös, että opiskelija hallitsee uskontoihin liittyvää kulttuurista lukutaitoa, tiedostaa erilaisten eettisten ratkaisujen taustalla vaikuttavat arvot ja niiden merkityksen sekä hallitsee uskonnollisiin ja moraalisiin kysymyksiin liittyviä keskustelu- ja ajattelutaitoja sekä uskontoihin liittyvän tiedon itsenäistä hankintaa ja kriittistä arviointia.

Suomen peruskoulun ja lukioiden uskonnonopetus ei ole kirkon saareke, mutta asian tärkeyden vuoksi kaikkien tahojen on hyvä ja suotavaa käydä asiasta keskustelua.

Aamulehdestä (9.10.) tulostetussa keskustelussa myös Tampereen Etelä-Hervannan uskonnon lehtori Jarno Parviola pitää uskontotieteen opetusta mahdottomana toteuttaa. Hänenkään näkemyksen mukaan ajatus yhteisestä uskonnonopetuksesta ei toimi. ”Ensin täytyy hallita käsitteet oman kulttuurin mielen kautta. Vasta sen jälkeen syntyy kyky keskustella.” Parviola toteaa Aamulehden keskustelussa vielä: ”Jos ihmisellä ei ole yleissivistystä, hän on vietävissä”.

Yhdysvalloissa ja Ranskassa ei ole yleistä uskonnonopetusta kouluissa. Ranskassa maahanmuuttajien ongelmat ovat kärjistyneet ja Yhdysvallat puolestaan on ”kristillisen fundamentalismin luvattu maa”, Parviola kuvaa. Uskontokuntien tehtävänä koulujen uskonnonopetus ei kuitenkaan voi olla. Parviola pelkää, että valtaväestön ja maahanmuuttajien väliset ristiriidat kärjistyisivät, jos uskonnonopetus jätettäisiin peruskoulun sijaan uskontokunnille.

Syksyllä ilmestyi Otavan kustantamana suomeksi brittiläisen historioitsijan Ian Kershawin kirjoittama 950-sivuinen historiajärkäle ”Hitler”. Kershaw etsii vastausta kysymykseen, miten Adolf Hitler oli mahdollinen. Jo kirjan alun ja sitten kirjan lopussa ilmenevän johtopäätöksen mukaan Hitlerin tuhoisaa vaikutusta ei voida selittää pelkällä Hitlerin luonteella vaan ”tuhon juuret ulottuvat paljon syvemmälle ja sen syyt olivat paljon laajemmat kuin yhden miehen teot ja tavoitteet”.

Siis koko kansakunnan henkinen ilmapiiri oli ratkaiseva salliessaan ”olutravintolademagogin” valtaanpääsyn.

Suomalainen keskustelu uskonnonopetuksesta on siis samalla keskustelua kansakunnan henkisen ilmapiirin tekijöistä. Aihepiiri on vakava ja tärkeä.

Seuraavassa kaksi linkkiä tamperelaisen uskonnon lehtorin Kirsti Suonsyrjän internetsivuille, joille talletettu opetusmateriaali ja oppimistavat viestittävät siitä suuresta ammattitaidosta, jolla Suomen koulujen ja lukioiden opettajat opettavat uskonto-nimistä oppiainetta.

http://koulut.tampere.fi/ristinarkku/uskontonettiet/

http://ikoni-uskontokuvat.com

Suomalaiselle uskonnonopetukselle on luonnollista opettaa vieraita uskontoja uskonnonvapauslain, tasa-arvon ja ihmisarvon hengessä uskontojen omista lähtökohdista käsin. Tämä periaate on kirjattu velvoittavana myös opetussuunnitelman valtakunnallisiin perusteisiin.

Seuraavassa sermones.fi:n omistajan eräs toteutus vieraiden uskontojen opettamisesta.

Valma Kukon suunnittelemassa yhteistoimintatapahtumassa Raahen lukiossa Kiinan ja Japanin uskontojen opiskeluun osallistui lukion lisäksi Raahen muita oppilaitoksia sekä elinkeinoelämä ja yrittäjät. Päivän teema oli Itä-Aasian sivistys ja suomalaiset yrittäjät. Suunnitelma laajentui koko lukion toimintapäiväksi ja Kukko sai avukseen työryhmän. Erityisesti kuvaamataidon opettaja Aki Pulkkanen oli monipuolisesti mukana, ja keittiö samoin sekä oululainen Japanin ystäväperhe ja Oulun yliopisto. Kukon opetusryhmä luonnollisesti oli päivää rakentamassa, judo-videon tyttöopiskelija oli kyseisen opetusryhmän opiskelija jne.

Raahen lukiossa toteutettu toimintapäivä toukokuussa 2003 on ainakin vielä tässä vaiheessa Raahen lukion internet-arkistossa nimellä ”Itä-Aasian päivä”.

Päivä oli eri oppilaitosten, elinkeinoelämän ja yrittäjien yhteistapahtuma, jossa Oulun yliopisto jalkautui maakuntaan, sen koulutukseen ja elinkeinoelämään. Mukana olivat Raahen lukion lisäksi Oulun ammattikorkeakoulun Raahen tietotekniikan ja talouden yksikkö, Raahen työväenopisto (nyk. Raaheopisto), Raahen seutukunnan elinkeinokeskus ja Raahen seutukunnan kehittämiskeskus. Yhteistyötahot osallistuivat kustannuksiin – erityisesti luennoitsijoiden palkkiot – eikä kustannusten korvauksia lukiolle paljoa jäänyt.

Itä-Aasian päivän tervehdyssanat Kukko perusti silloisen Kesun eli Opetushallinnonalan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman määrittelyihin yleissivistyksestä ja sivistyksestä. Seuraava Kesu olikin jo työmarkkinajärjestön kieltä. Hän totesi muun muassa seuraavaa: ”… Ihminen tarvitsee yleissivistystä ammatissa kuin ammatissa. … Sivistykselle on ominaista laaja-alaisuus ja monipuolisuus sekä kyky tarkastella asioita eri näkökulmista. Sivistynyt ihminen kykenee rakentavaan yhteistyöhön, ottaa huomioon toimintansa seuraukset ja ottaa niistä vastuun. Hän on huomaavainen toisia ihmisiä kohtaan, hänellä on hyvät käytöstavat ja hän osaa huolehtia itsestään ja elinympäristöstään…. Sivistyksen ydin on ihmisen sydämen sivistys. Sydämen sivistyksen ydintä taas ovat arvot… arvoista keskeisin ihmisarvo … ennen kaikkea ihmisen perusolemus: ihmisyys sinänsä. … Näiden suurten asioiden äärellä olemme tänään Raahen lukion Japanin ja Kiinan päivässä. Tutustumme Itä-Aasian sivistykseen uskontojen sekä tapojen ja arvojen näkökulmista sillä tavalla kuin suomalaiset yrittäjät ne kohtaavat liiketoimissaan ja vuorovaikutuksessaan Japanin ja Kiinan kansalaisten kanssa. Näiden maiden ihmisten kanssa. … Sinä lukiolainen – nuori – olet tulevaa yrittäjäpolvea. Ota tästä päivästä itsellesi kaikki ilo ja hyöty! Tämä on Sinun! Sydämellisesti tervetuloa! Viihtykää hyvin!”

Loppuarvioinnissaan Kukko toteaa, että päivän olisi voinut laajentaa koko kaupungin tapahtumaksi järjestämällä lisäksi luento- ja keskustelutilaisuuden kaupungin kongressi- ja kulttuuritapahtumien Raahesalissa. Tämän vaihtoehdon Kukko aluksi selvittikin saaden jo lupauksen Raahesalin vuokrasta alennettuun hintaan. Vaihtoehto olisi ollut jatketta Kukon kaavailuille järjestää opiskelijoittensa kanssa uskontoon, filosofiaan ja psykologiaan liittyviä Hyvä elämä-luentoja ja keskusteluja Raahesalissa ja mediassa.

Näppää Itä-Aasian päivä 2003 Raahen lukion osoitteesta.

http://edu.raahe.fi/koulut/lukio/tapahtumat/kiina_japani.html