Berliinin muuri on kaatunut. Tapahtui vapauden vallankumous, mutta onko kuitenkin käynyt kuin lohikäärmeelle? Katkaistun pään tilalle kasvoi useita päitä.

Onko pahan määrä maailmassa vakio?

Kun pahalta katkaisee pään, tilalle kasvaa monta uutta.

Iivi Anna Masso tarkastelee haasteita (uusisuomi.fi/Näkökulmat 9.11.), joita vapauden voittokulku kohtaa ja on jo kohdannut Berlinin muurin murtumisen jälkeen. Masson mukaan niistä on puhuttu vähemmän kuin itse muurin murtumisesta 20 vuotta sitten. Yhtenä muurin murtumisen jälkeisenä ilmiönä hän on ymmärtänyt, etteivät markkinatalous ja demokratia kuljekaan väistämättä käsi kädessä.

Masso lainaa Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen havaintoja Berlinin muurin kaatumisen jälkeen. Kun ideologiset ristiriidat ovat poistuneet, länsimaiset poliitikot ja liikemiehet ovat tinkineet arvoistaan epädemokraattisen, autoritaarisen vallan painostuksesta. Tästä ovat esimerkkeinä ulko- ja energiapolitiikan keskustelut sekä ihmisoikeus- ja sananvapauskysymykset. ”Muurien kaatumisen jälkeen epädemokraattiset vallanpitäjät käyttävät entistä enemmän hyväkseen lännen omia instituutioita ja vapauksia, kuten liikkumisvapautta, vapaakauppaa ja oikeusjärjestelmää vaientaakseen kriitikoitaan”, Masso toistaa presidentti Ilveksen pohdintoja.

Masso korostaa, että haasteet länsimaisen vapauden toteutumiselle eivät välttämättä tule Euroopan ulkopuolelta. Esimerkkinä hänellä on Italian pääministeri Silvio Berlusconin toiminta sananvapautta vastaan. Puolalainen ajattelija ja lehtimies Adam Michnik puhuukin Berlusconismista, jolla hän Masson mukaan tarkoittaa bisneksen, politiikan, median ja mafian liittoa.

Masson kriittisesti Berlinin muurin murtumisen jälkeistä aikaa tarkastelevassa kirjoituksessa tulevat esiin ääri-islamilaisuus ja sananvapausongelmat sekä Venäjällä tapahtuneet ihmisoikeuksien puolesta toimineiden murhat. Erityiseksi ilmiöksi hän ottaa kunnianloukkausoikeudenkäynnit asiallisen kritiikin vaientamiseksi.

Taloudelliset intressit kietoutuvat sananvapauden vastaisen painostuksen kanssa monella tavalla, Masso pohtii. Vastaavasti länsimaiset yhtiöt auttavat epädemokraattisia hallituksia teknologiallaan, hän kirjoittaa.

Masso toteaakin, että vapaassa maailmassa vailla rautaesirippuja ja ideologista sotaa on vaikeampi tunnistaa milloin liiketoiminnasta tulee politiikkaa ja milloin politiikka tunkeutuu alueille, joihin se ei kuulu. Hänen mielestään muurien, piikkilangan ja rautaesiripun poistuminen ei tarkoita, ettei uusia rajoja ja rajoituksia kehittyisi niiden tilalle. ”Nyt on edelleen syytä pohtia, mitkä kompromissit ovat hyväksyttäviä ja mitkä arvot myytäviä, vastaukset vain ovat entistäkin vähemmän yksinkertaisia”, hän kirjoittaa.

Masson ja hänen lainaamiensa henkilöiden kritiikistä on tehtävissä päätelmä, että Berlinin muurin murtumisen merkitessä pahan pään katkaisemista tilalle on kasvanut monta uutta päätä.