Lasten osallistuminen mielenosoituksiin on murheellista. Eilisissä tiistain (6.10) Yle Radio 1:n uutisissa koulunsa puolesta mielenosoitukseen osallistuneen alakoululaisen haastattelu oli vastenmielistä.

Koulujen perustaminen ja koulujen lakkauttaminen ovat aikuisten asioita. Ne eivät ole lasten, eivätkä edes nuorten asioita.

Yhteiskunnallinen vastuu kuuluu aikuisille.

Eikä heillekään mieltä osoittaen vaan parlamentaarisesti toimien työvälineinä keskustelut, neuvottelut ja sopimiset.

Kansalaisvaikuttamisen tulee toimia keskustelukulttuurin periaattein ja edetä samoin. Kuntalaisilla on mahdollista tehdä kunnallisaloitteita tärkeiksi ja hyviksi katsomistaan asioista. Ne tulevat aina käsitellyiksi, sillä kunnallislaki velvoittaa kunnanhallitukset ottamaan niihin kantaa.

Kansalaisilla on mahdollisuus monenlaiseen kansalaisvaikuttamiseen ilman huutelevia mielenosoituksia ja ilman ikäviä iskulauseita. Tietenkin voi näyttää siltä, että reipas mielenosoitus on vaikuttavinta, mutta tulos voi olla sitä, mitä eilisen Yle Radion lapsihaastattelu osoitti.

Jos opettajat innostavat oppilaansa tai vanhemmat lapsensa mielenosoituksiin, on ohitettu ja jätetty ymmärtämättä, mitä peruskoulun opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa sanotaan peruskoulun toimintakulttuurista. Sen tulee olla avointa ja vuorovaikutteista ja sen tulee tukea yhteistyötä niin koulun sisällä kuin kotien ja muun yhteiskunnan kanssa.

Mielenosoitukset eivät ole vuorovaikutteisuutta eivätkä lisää yhteistyötä vaan lisäävät vastakkainasettelua kansalaisten ja päättäjien sekä asioita valmistelevien viranomaisten kanssa.

Opettajien tehtävä on ohjata oppilaitaan keskustelukulttuuriin ja parlamentarismin edellyttämään itsekasvatukseen.

Opettajien koulussa ja vanhempien kotona on opastettava lapset ja nuoret käsittämään, mitä parlamentarismi tarkoittaa käytännössä. Se on monipuolista ja rikasta osallistumista ja vaikuttamista, jossa pienistä asioista edetään suurempiin ja se rakentuu kansalaisyhteiskunnalle.