Oulun ja Helsingin välin raideliikenteen parantamis- ja kehittämiskeskusteluissa ihmetyttää tavoitteiden vaatimaton taso. Vielä vuonna 2009 kinastellaan kaksoisraiteen rakentamisesta Ouluun saakka, kun koko välin Helsinki – Oulu tulisi jo olla luotijunan liikennöimää.

Mikäli pohjoissuomalaiset vaikuttajat ja päättäjät olisivat osanneet lukea ajanmerkkejä, tällä hetkellä ei keskusteltaisi kaksoisraiteesta vaan jo olemassa olevasta ja liikennöivästä luotijunasta.

Pudasjärven, Taivalkosken ja Ranuan hyviä teitä autoillessa yhä uudestaan ihmetyttää aikaisempien sukupolvien kaukonäköisyys. Erämaapitäjät on saatu elämään hyvillä maanteillä. Vaikuttajat ja päättäjät ovat olleet näkemyksellisiä. He eivät ole vain visioineet vaan he ovat asettaneet lähitavoitteita, jotka on myös toteutettu.

Missä on tämän päivän vaikuttajien ja päättäjien näkemyksellisyys? Missä on heidän kykynsä nähdä visioita, tehdä niistä konkreettisia lähitavoitteita ja toimia?

Maanteitä pohjoisten erämaiden läpi rakennettaessa on uskottu ihmisten omaehtoiseen aktiivisuuteen. On katsottu, että terveen ihmisen synnynnäinen aktiivisuus ei tarvitse hyysäämistä, riittää kun heille tehdään tiet ja lopuista pitävät ihmiset itse huolen. On lähdetty siitä, että terve ja tasapainoinen ihminen on pitkälle oman onnensa seppä, mutta valtatien rakentamisessa häntä on mentävä vastaan.

Oulun ja Helsingin välillä olisi jo vuosia ollut säännöllinen luotijunaliikenne, mikäli Pohjois-Suomessa olisi ollut menneiden aikojen vaikuttajia, päättäjiä ja toimijoita.

Pohjoissuomalaisista on kenties ollut nöyryyttävää, kun Etelä-Suomen kansanedustaja Eero Heinäluoma on ottanut kantaa Helsinki-Oulun junaliikenteeseen. Hän on sanonut Kalevan haastattelussa (24.8.2009), että Helsingin ja Oulun välille pitää rakentaa nopea junayhteys, joka pystyisi kilpailemaan lentoliikenteen kanssa. ”Tämä edellyttää, että on kaksi raidetta koko matkalla Helsingistä Ouluun.”

Heinäluoma on perustellut näkemyksensä työllisyydellä, ympäristön kestävyydellä ja maan tasapainoisella kehittämisellä. Hän aivan oikein ottaa kantaa luotijunan puolesta. ”Minun haaveeni on, että tulevaisuudessa Oulun ja Helsingin välillä kulkisi mannermainen luotijuna. Silloin ei lentokonetta juuri kannattaisi käyttää, kun pääsisi nopeasti keskustasta keskustaan.” Helsinki-Oulu-kaksoisraide kytkisi koko matkalta maan osat paremmin toisiinsa.

Heinäluoma tähdentää infrastruktuurin merkitystä. ”On jo nähty, mitä Helsingin ja Tampereen välisen junayhteyden parantaminen on merkinnyt alueen ihmisille ja elinkeinoelämälle. Kaikki epäilijät ovat joutuneet jo häpeään Lahden oikoradankin osalta. Sen käyttö on ollut paljon uskottua suurempaa. Se vaikutti piristävästi koko raideliikenteeseen Itä-Suomen osalta”, Heinäluoma sanoo haastattelussa.

Heinäluoma korostaa ratainvestointien merkitystä kymmenien vuosien päähän.

Mikäli Helsinki-Oulu-välin junaliikenne saataisiin ajan vaatimalle tasolle ja sen lisäksi koko Pohjois-Suomi risteilemään raideliikennettä länsirajalla Norjaan ja itärajalla eri yhteyksien kautta Venäjälle, voitaisiin lähestyä sitä infrastruktuuria, mikä Pohjois-Suomessa liikenteellisesti tulisi olla.

Hakusanoja sermones.fi:n artikkeleihin: suurnopeusjuna,Toivo Sukari, lähijunaliikenne