Kun taideteoksia kohdatessa keuhkot vetäisevät syvän henkäyksen, tietää kohdanneensa oikeaa taidetta. Tekijä ja kokija ovat tuolloin löytäneet toisensa, vaikka olisivat eri asialla.

Kun on katsellut taidenäyttelyn kaikki taideteokset ja palaa vielä siihen yhteen tai niihin muutamiin, on jälleen kohdannut sekä tekijän että itsensä.

Kun katseli ensimmäisiä Tyrvään Pyhän Olavin kirkon uudesta interiööristä otettuja valokuvia, herahtivat vedet suuhun. Se pani katselemaan kuvia tarkemmin ja vielä uudestaan. Syntyi myös tarve körötellä paikan päälle.

Raahelaisen taiteilijan Pauliina Kanniaisen ”Taivaskeinu” ei myöskään jätä rauhaan. Se on mielikuvissa ollut jo jos ei aivan Raahen kirkon seinällä niin kuitenkin kirkon viereisen seurakuntatalon salin seinällä. Rinnalle taideteossarjaksi sopisi moni Janssonin Gallerian kesänäyttelyssä olleista Pauliinan maalauksista. Loput hänen taideteossarjastaan sopisivat seurakuntatalon pienemmän puolen – sen joka tarvitaan lisänä suurissa juhlissa – ikkunattomalle tällä hetkellä pienin ryijyin kaunistetulle valkoiselle seinälle.

Taivaskeinu riittäisi yksinäänkin seurakuntatalon isoon saliin.

Taivaskeinussa valkoisella maalatut tuulen vireet liikuttavat keinua, jonka kepeä paino on lapsille ja lasten kaltaisille. Heille, joiden nauru on kirkas, jäljittelemätön. Vihreät lehdet siinä vaikka suuhunsa pistäisi.

Pauliinan käden kosketukset sopisivat yhteistyöhön Raahen kirkon interiöörin kanssa  sitten kun kirkon odotettavissa oleva remontti ja entisöinti käynnistyvät.

Pauliina on Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistunut artesaani ja hän työskentelee tällä hetkellä Raahessa Korsu Oy:n ovitehtaan puuseppänä.

Valkoisella maalaava Pauliina on debytoinut jo aikaisempina vuosina. Janssonin Gallerian vuoden 2007 kesänäyttelyssä hänellä oli vaikuttava ”Valkoinen puutarha”. Myös Taivaskeinu on maalattu valkoisella. Vihreät lehvät ja violetti sydän ovat valkoisessa maailmassa. Keinun alapuolelle jäävässä violetissa ja punaista hehkuvassa ihmiselossa sen raadollisuudesta huolimatta asuu toivo, aurinko.

Raahen sakraalitiloista myös arkkitehtitoimisto Jorma Paloranta Oy:n suunnitteleman Rauhanyhdistyksen toimitalon iso seurasali olisi Taivaskeinulle hyvä paikka. Seuraväki tosin ei koskisi märällä sormellakaan varsinkaan seurasalin valkoisen interiöörin kuoriosan valkoisiin seiniin, valkoisten rimojen ilme on riittävä ja erityisen koskemattomana koetaan puhujapöydän takana oleva risti ympäristöineen. Kuitenkaan ei ole poissuljettua, etteikö Pauliinan Taivaskeinu sopisi kuorin maantien puoleiselle seinälle.

Sakraalitilan taide voi olla maallista, jos se viestii pyhyyttä ja on pyhää taidetta.  Sama koskee Tyrvään kirkonkin joitakin maalauksia.

Pauliinan pyhään taiteeseen yltävän käden kosketus sopisi viemään Taivaskeinun valkoista ja vihreää, ihmiselon violettia ja punaista, ”Tuliperhoset” taideteoksen siipien keltaa sekä ”Runoelman” sinistä myös seurasalin seinien yläosan leveäksi boordiksi täyttämään ainakin osan ovien ja ikkunoiden yläpuolisesta seinästä.

Seuraavana Pauliinan taideteoksia Janssonin Gallerian kesän 2009 näyttelystä: