Kirjailija Rex Stoutin eräässä dekkarissa Nero Wolfe ja hänen yksityisetsivänsä Archie Goodwin selvittävät onnistuneesti liiketoimia, jotka koskivat Bosnian metsätoimilupia ja kansainvälisen pankkiiriliikkeen hallussa olleita Jugoslavian luottojen siirtoja. Liikeneuvotteluihin Balkanilta New Yorkiin saapunut ruhtinatar salaa henkilöllisyytensä, jonka kyllä tiesivät kyseinen pankkiiriliike sekä kauppaneuvotteluissa avustanut Saksan natsihallituksen salainen agentti. Siis pankkiiriliikkeellä oli taloudellisia suhteita natseihin.

Tuo dekkari ”Yli kuolleen ruumiin” on ilmestynyt englanninkielisenä alkuteoksena ”Over my dead body” vuosina 1939 ja 1940. Siis dekkari natseista jo ennen toista maailmansotaa.

Tämän hetkisessä maailmanajassa olisi tilausta vastaavalle älykkäälle ja kutkuttavia havaintoja tekevällä dekkarikirjallisuudelle. Finanssimaailma on ihmisten maailma. Siinä liikkuvat ihmiset eivät kolikot eivätkä suorakaiteen muotoiset värilliset paperit. Yhtä hyvin poliittisesti kuumissa pisteissä toimivat ihmiset eivät koneet eivätkä tekniset laitteet. Alhaisten ajatusten alhaiset motiivit odottavat ensimmäisen liikuttajan paljastamista.

Mutta mitä tekee ainakin suomalainen rikoskirjallisuus? Sen älykkyys yltää yhä uusien seksikohtausten kuvaamiseen. Dekkareiden harrastaja joutuu etsimään luettavansa kansainvälisiltä kirjoittajilta, koska porno ei kiinnosta. Näyttävästi mainostetun dekkarin lukeminen loppuu muutaman alkusivun jälkeen. Kohta sulkeutuvat toisenkin dekkarin kannet, muuten joutuisi toistuvasti istumaan oluen tai viinilasin ääressä juopuvien ihmisten ja kiroilutulvan keskellä.

Ilman pornoa ja humaltumiskuvauksia kirjoitetun nokkelan poliisin ja rikollisen kissa-hiiri-leikin lukee, mutta mitään kohottavaa ei tekstin läpäisevästä alkoholittomastakaan spurgu-huumorista ja –elämäntavasta puhetapoineen jää kaipaamaan.

Suomessa olisi tilaus Rex Stoutin kaltaiselle älykkäälle dekkarikirjailijalle. Toive edellyttäisi kirjailijalta viitekehystä, jonka synnyttämä dekkarin henkinen taso liikkuisi muualla kuin pornossa, humala- ja seksihakuisuudessa tai edes surkimusten spurguhuumorissa, ja niin sanottu syvällinen keskustelu olisi muuta kuin julkkislehtien kysy- ja vastaa-tasoa. Kirjailijalla tulisi olla vahva ja monipuolinen tietopääoma. Hänen tulisi käsittää, mitä ovat hienostuneisuus ja hienotunteisuus ihmisten kuvaamisessa. Myös Agatha Christien häveliäisyyttä kannattaisi kerrata.

Dekkarissa Suomen kielen taitamisen tulisi olla huippua kuten on Rex Stoutin ”Yli kuolleen ruumiini” teoksen suomentajan Eila Pennasen äidinkielen hallinta. Se ylittää korkean riman ja muisteltunakin saa vedet suuhun.