Irlannin lokakuisesta kansanäänestyksestä riippuva Lissabonin sopimus perustaa Euroopan unionille presidentin viran. Virka täytettäisiin ensi vuoden alussa.

Suomen entinen pääministeri, eduskunnan puhemies emeritus Paavo Lipponen on ulkomaisissa puheenvuoroissa ollut vahvasti esillä. Suuri kotimainen varjo on pelko EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehnin aseman menetyksestä. Tätä pelkoa ei välttämättä tarvitsisi tai saisi olla. Sitä enemmän vain lobbausta mitä vakavammalta kahden miehen ongelma alkaisi näyttää. Täytyy huomata myös, että jollakin toisella kerralla Suomella ei ole tarjota yhtään hyvää miestä tai naista. Tällä hetkellä vain sattuu olemaan tarjolla kaksi hyvää miestä.

Paavo Lipposen arvoa ei Suomessa ole puoluepoliittisista syistä haluttu nähdä. Erityisesti keskustalaisissa piireissä häntä aliarvioidaan näkemällä hänessä ainoastaan joitakin pintapiirteitä. Vastaavasti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen on punainen vaate erityisesti Paavo Lipposen puolueelle SDP:lle ja samoilla syillä, joilla Suomen Keskustan kannattajat kritisoivat Paavo Lipposta. Syinä kummankin henkilön alaspainamisessa ovat heidän ansioituneisuutensa ja poliittinen sekä yhteiskunnallinen tarkkanäköisyytensä. Ansioitunut ihminen on vallanhaluisille uhka. Häntä pyritään lyömään kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Arvostukselle keskustalaisten piirissä olisi mahdollisesti ratkaisevaa, jos Paavo Lipponen palaisi SDP:stä lähteneeseen lausahdukseen ”tapa talonpoika päivässä” ja sanoutuisi lausahduksesta irti selkeästi ja julkisesti. Julkinen irtautuminen talonpojan tappolinjalta olisi erityisen tärkeää nyt, kun Euroopan unionin uuden parlamentin maatalousvaliokuntaan ei tullut yhtään suomalaista parlamentaarikkoa.

EU:n johtajan tulisi olla henkilö, joka tietää, mitä on eurooppalaisuus. Vaikka Euroopan unioni on syntynyt taloudellisista syistä, sen ydin on henkinen. Tätä Paavo Lipponen on analysoinut muun muassa kirjassaan ”Järki voittaa”. Sermones.fi on analysoinut ja esitellyt teosta laajasti artikkelissaan ”Paavo Lipponen avasi keskustelun sivistyksestä, intellektuaalisuudesta ja menneisyyden hallinnasta – suomalaista identiteettiä etsimässä ja samalla eurooppalaista – Missä keskustelijat? Onko heitä? (23.6.2008).

Mitä Britannian entisen pääministerin Tony Blairin eurooppalaisuus on? Blairia on pidetty tavallaan itseoikeutettuna tulevaan Euroopan johtajan virkaan.

Sermones.fi on artikkeleissaan 26.6.2007 ja 16.1.2008 kiinnittänyt Britannian pääministeri emeritus Blairissa huomiota hänen olemattomaan näkemyksellisyyteensä samalla kun Blair kuitenkin on luonut laajoja vaikuttajaverkostoja. Sermones.fi kaipasi juhannuksen aikoihin vuonna 2007 Britannian pääministerin tehtävät jättäneeltä Blairilta henkistä testamenttia koko Euroopalle. Sitä ei tullut, mutta sen sijaan tulivat tiedot Blairin liittymisestä katoliseen kirkkoon sekä vierailu Vatikaanissa. Sermones.fi arvaili tietojen takana olevan tavoitteen EU:n johtajan virasta.

Vuoden 2008 tammikuun artikkelin sermones.fi saikin otsikoida sanoilla ”Tony Blairia koskeva arvaus osui oikeaan”. Blair oli pitänyt Ranskassa puheen, joka tulkittiin avaukseksi kampanjaan EU:n presidentin virasta.

Suomen ulkopoliittisilta EU-toimijoilta itseltään edellytettäisiin nyt sen ymmärtämistä, mitä on eurooppalaisuus ja varsinkin, mitä on ytimeltään henkinen Eurooppa. Mikäli Suomen toimijoilta puuttuu tämä sivistyspääoma, he eivät kykene näkemään Paavo Lipposen arvoa. Tällöin ei myöskään lobbauksessa ole sitä voimaa, jota nyt tulisi olla kun Euroopan unionin korkeisiin virkoihin on tarjolla kaksi hyvää miestä.

Hakusanoja sermones.fi:n artikkeleihin: ”Pax Europeana”, ”eurooppalainen kulttuuri” ja ”Euroopan arvot”