Meneillään oleva rasismin vastainen viikko on ollut keskustelua lähinnä Suomeen muuttaneiden ulkomaalaisten kohtaamisesta. Rasismin vastaisuutta on myös uskonnollisen vakaumuksen kunnioittaminen. Siihen Suomessa velvoittaa perustuslakikin, joka yksiselitteisesti toteaa, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Suomen perustuslain uskonnon ja omantunnonvapautta koskeva pykälä (11 §) jatkaa: ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”

Jälleen kiihtyneet hyökkäykset vanhoillislestadiolaisuutta vastaan ihmetyttävät. Internetin keskustelupalstojen keskustelu on muuta kuin keskustelua. Myös vanhoillislestadiolaisuutta koskeviin teksteihin sopinee melko hyvin nettikiusaajista äsken julkistettu tutkimus. Ylen uutiset raportoivat, että tutkimuksen mukaan ilkeys ja viha tulevat esiin kaikkialla nettikeskusteluissa niin sanottujen vihasivustojen ulkopuolellakin. ”Netin ilkeydet vaihtelevat karkeasta alatyylistä ja haistattelusta ivaan ja viiltävään ironiaan.”

Nimimerkin suojasta voi lyödä niin kovaa kuin jaksaa, on tutkimuksen tehnyt Heikki Ollikainen Ylen uutisen mukaan todennut.

Usein juuri suvaitsevaisena itseään pitävän on vaikea tai jopa mahdotonta hyväksyä omasta elämän- tai maailmankatsomuksestaan poikkeavia näkemyksiä. Ehkä juuri meidän aikamme on tuottanut näitä liberalistisia fundamentalisteja.

Kun liberalistiseen fundamentalismiin yhdistyy tietämättömyys ja jopa ajattelutavan suppeus, ovat internetkeskustelutkin mitä sattuu. Kuitenkin vanhoillislestadiolaisuuden opin- ja uskonkäsitykset ovat klassista kristinuskon teologiaa, jota kristillinen kirjallisuus sisältää siitä alkaen kun sitä kirjoitustaidon myötä alkoi syntyä. Esimerkiksi oppi Kristuksen seurakunnan eli kirkon tunnusmerkeistä on synnyttänyt suuret uskontunnustukset. Kirkko-sana tulee kreikan sanasta Kyriakee, Herralle kuuluva. Oppi Kristuksen kahdesta luonnosta puolestaan johtaa erityisesti luterilaiseen opinmuodostukseen muun muassa parannuksesta eli kääntymyksestä.

Vanhoillislestadiolaisuuden Kyriakee-oppia vastaan hyökkäävien olisi hyvä huomata, että vanhoillislestadiolaiset sallivat omasta näkemyksestään poikkeavat käsitykset. Heille uskonnonvapaus on tärkeää. Se kuuluu kaikille. Arvostelijoilla on vapaus uskoa ja opettaa Kyriakeesta toisella tavalla.

Vanhoillislestadiolaisuudessa – ja koko lestadiolaisessa herätysliikkeessä – on ollut myös vaikeita seulonta-aikoja, joiden olemassaoloa ja ilmiöitä herätysliike ei kiellä. Näistä on jo monipuolista tutkimustietoa ja tutkimustyö jatkuu. Vastaavasti tiedeyhteisöt ja yksityiset kiinnostuneet tutkivat maailman muitakin uskonnollisia liikkeitä. Taiteessa kestää ihmissukupolven eli 70 vuotta ennen kuin fakta muuttuu fiktioksi. Historian puolella tarvitaan vastaava aika ennen kuin ihmisen psyykettä syvältä koskettaneet ja koskettavat ilmiöt löytävät täsmälliset ilmaisunsa.

Pienikin vilkaisu internetin keskustelupalstoille kertoo tilasta, joka siellä vallitsee. Ollikaisen tutkimus vastaa todellisuutta.

Ihmisten maailma ei koskaan ole täydellistä. Näin myös uskonnollisten vakaumusten maailmassa. Olisi oleellista, että uskontokeskusteluissakin pysyttäisiin valistuneen yhteiskunnan tunnusmerkeissä. Edes aito dialogi ei muuten ole mahdollista.

Ihmiset ovat aina kärsineet tappioita hyvän ja pahan, oikean ja väärän sekä kauniin ja ruman välisessä suuressa sodassa. Luterilaisen etiikan mukaan tuossa sodassa ei tule koskaan rauhaa ja siksi tarvitaan henkilökohtaisen muuttumisen lisäksi erityisiä järjestelyjä heikon ja arvokkaan suojelemiseksi. Luterilaisuudessa tämä tarkoittaa oppia esivallasta. Heikon ja arvokkaan suojelemisen tulee ulottua myös internetin keskustelupalstoille.

Hakusanoja sermones.fi:n artikkeleihin: lestadiolaisuus, vanhoillislestadiolaisuus