Jo lukion psykologiasta on opittu, ettei puhdasta havaintoa ole olemassa. Ihmisen maailmankuva ja –katsomus sekä yleensä koko hänen tietoinen tai tiedostamaton muistivarastonsa sekä kokemusmaailmansa suuntaavat jo tarkkaavaisuutta ja havaintoja, jotka nekin ilmenevät tiettyjen hahmotusperiaatteiden mukaisesti. Tieteelliset tutkimuskohteet ja niihin johtaneet kysymykset määräytyvät näillä periaatteilla. Niin sanottua puhdasta tiedettä ei ole olemassa.

Älykkään suunnittelun edustajana nähdyn Tapio Puolimatkan argumentointi tietoteorian suuren murroksen puolesta ikään kuin se olisi aivan uusi käänne tieteen piirissä vaikuttaakin menneen talven lumilta (Kaleva 21.3.2009). Puolimatkalla on tosin kyseisessä artikkelissa lähinnä tarkoitus polemisoida evoluutioteorian epäuskottavuutta niissä tapauksissa, joissa tutkijat katsovat Lajien synty-teorian sitoutuneen ateismiin.

Mutta evoluutioteoriaa ei voi sitoa myöskään teistiseen Jumala-uskoon, sillä evoluutioteoria on vain teoria lajien synnystä eli jatkuvasta luomisesta. Se on mahdollista nähdä minkä tai kenen tahansa Primus Motorin – vaikka sattuman – työkaluna.

Oma tutkimuskohteensa on tietysti yleensä evoluutioteoria ja sen paikkansapitävyys tieteellisenä argumentaationa lajien synnystä.

Sermones.fi on artikkelissaan 12.helmikuuta 2009 kirjoittanut Charles Darwinin Lajien synty-teoriasta tieteen ja uskonnon työnjakoa korostavan luterilaisen käsityksen näkökulmasta. Artikkelissa todetaan, ettei kyseinen teoria ole maailmankatsomus eikä uskonto. Kristinuskon näkökulmasta luomiskertomus kylläkin on sekä maailmankatsomus että uskontunnustus, jolloin Raamattu on uskon kirja, ei luonnontieteen eikä historian oppikirja.

Lukion filosofian tieto-opissa voidaan tarkastella luomiskertomuksen ja alkuräjähdysteorian tieteellisyyttä. Kummaltakin sekä luomiskertomukselta että alkuräjähdysteorialta puuttuu tieteellisyyden tärkein kriteeri eli toistettavuus. Kumpikin näistä jättää kysymyksen ”Entä sitten?” ”Mitä oli sitä ennen?” ”Mistä Jumala tuli?” ”Mitä oli ennen alkuräjähdystä?” ”Mikä loi olosuhteet alkuräjähdykselle?” Filosofian luonteeseen kuuluu jättää tilaa kysymyksille ja sen luonteeseen kuuluu jättää jälkeensä kysymyksiä ilman vastauksia. Näin filosofia ei kiellä luomisuskoa paremmin kuin ateismiakaan, mutta tieteiden äitinä innoittaa jatkotutkimuksiin.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija ja viime vuonna ilmestyneen ”Uskonnot Suomessa” teoksen tekijä Kimmo Ketola kirjoittaa maaliskuun 12. päivän Kotimaassa kirkosta Darwinin ja kreationismin välissä. Hän toteaa Darwinin merkkivuoden merkeissä tapahtuneen keskustelun nostaneen pintaan tieteen ja uskonnon vastakkainasettelun, ”jonka ikoniksi Darwin uhkaa muodostua rintamalinjan molemmin puolin”. Ketola painottaa kirjoituksessaan, että tiedettä ja ideologioita yhteen liittäneet hankkeet ovat lähes poikkeuksetta epäonnistuneet.

Luterilaisen teologian tieteelle antama toimintavapaus on Ketolan mukaan kuitenkin osoittautunut samalla Akilleen kantapääksi. Kreationismi puhuttelee uskonnollista intuitiota. Naturalistinen evoluutioteoria puolestaan vetoaa selkeydellään ja selitysvoimallaan. Jakautuneisuus näkyy
Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2007 teettämän tutkimuksen tuloksessa, jonka mukaan vain viidesosa kyselyyn osallistuneista uskoo Jumalan myötävaikutuksella tapahtuneeseen vähittäiseen evoluutioon.

”Tulokset kertovat kirkon tukalasta asemasta darwinilaisen uskontokritiikin ja kreationismin välissä, sillä juuri vähemmistössä oleva kanta ilmaisee selkeimmin luterilaista opetusta.”

Gallup Ecclesiastica-nimeä kantavan kyselyn mukaan noin kolmasosa suomalaisista uskoo luomiseen ilman lajinkehitystä ja noin puolet lajien vähittäiseen kehitykseen ilman Jumalan myötävaikutusta.

”Sen sijaan tieteen ja uskonnon työnjakoa korostava teologia on älyllistä ponnistusta ja hengellistä kypsyyttä vaativa ajattelutapa, joka ei helposti taivu arkiajattelun käytännöllisiin tarpeisiin.”

Ketola toteaakin, että mikäli kirkko haluaa tarjota katsomuksellisia eväitä myös tieteellisesti valistuneille jäsenilleen, sen tulisi kyetä kertomaan, miten luominen voidaan ymmärtää kun modernin evoluutioteorian tulokset otetaan vakavasti.