Presidentti Martti Ahtisaari antoi Nobel-juhlan puheessaan neuvoja Yhdysvaltain tulevalle presidentille Barack Hussein Obamalle Yhdysvaltain ulkopolitiikan hoitamisessa.

Rauha on tahdon asia, presidentti Ahtisaari sanoi puheessaan.

Hän siis yhtyi näkemykseen, että maallinen rauha ei ole fundamentalistisen eskatologian manipulointiin kuuluva asia. Se on reaalipoliittisen valtapolitiikan osapuolten rationaalista ojennukseen panemista.

Fundamentalistista eskatologiaa on sekä islamilaisissa lopunajan tulkinnoissa että erityisesti Yhdysvaltain kristillisen oikeiston profetiantutkijoiden käsityksissä.

Luterilainen tulkinta lopunajoista poikkeaa molemmista edellä mainituista. Luterilaisuus on opinmuodostuksessaan 1500-luvulta lähtien erottanut maallisen ja hengellisen hallintovallan – kummankin osapuolen kunnioittaessa toisiaan – ja synnyttänyt erittäin hyvin toimivia yhteiskuntia.

Parhaillaan mellakoivassa Kreikassa yhteiskunta on huonosti toimiva. Eduskunnan puhemies emeritus Paavo Lipponen arvioi kreikkalaista yhteiskuntaa kirjassaan ”Järki voittaa”. Kemal Atatürkin perustaessa länsisuuntaisen Turkin muuttivat Turkin kreikkalaiset Kreikkaan Ismiristä ja muista rannikon suurista kaupungeista. Lipponen kertoo, että muuttavat kreikkalaiset kauhistuivat Kreikan olojen takapajuisuutta.

”Kreikka oli elänyt vuosisatoja sulttaanin antamilla valtuuksilla ortodoksisen kirkon holhouksessa, käytännössä sivistyksellisessä pimeydessä.”

Myös Venäjän historian yhteydessä voi kysyä, missä määrin ortodoksisen kirkon eetos on vaikuttanut kansanluonteeseen ja yhteiskunnalliseen kokemukseen. Aihepiiri koskettaa Suomea, jonka alueelle Venäjä on ulottunut voimakkaasti erityisesti jo Pähkinäsaaren rauhan rajalinjauksilla 1300-luvulla. Entä jos Pähkinäsaaren rauhan raja olisi lohkaissut itäisen eli bysantin kulttuurin piiriin vielä suuremman osan kuin mitä se teki?

Yhdysvalloilla on nationalistinen mentaliteetti Amerikan paremmuudesta ja erityistehtävästä maailmassa ilman uskonnollisiakin paineita, joita Markku Ruotsilan tutkimuksen ”Yhdysvaltain kristillinen oikeisto” mukaan saattaa vielä presidentinvaaleissa häviämisen jälkeen olla odotettavissa.

Miten Yhdysvaltain tuleva presidentti Obama voisi kyetä erottamaan toisistaan ulkopoliittiset puurot ja vellit? Mistä hän koukkaa tähän kykenevät neuvonantajat? Hänet presidentiksi äänestäneistä kaikilla ei välttämättä ole asiakokonaisuuden hallitsemisen perusteisiin ulottuvaa tietoa tai ymmärtämistä.

Yhdysvalloissa tarvittaisiin rationaalista eettistäkin ajattelua, jota Eurooppa voisi olla tarjoamassa suomalaisille parhaillaan avautumassa olevan entisessä Itä-Preussissa sijaitsevan – nykyään Venäjään kuuluvan – Kaliningradin eli entisen Königsbergin Immanuel Kant-yliopistossa.

Kantin mukaan jokaisessa ihmisessä asuu sisäinen käsky, joka käskee toimia niin että toiminta voisi tulla yleiseksi laiksi kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina. Hän päätyi johtopäätökseen rationaalisen päättelyn menetelmällään.

Kantin eettistä yleistämistä eli universalisointia voi opetella kysymällä itseltään, mitä seuraisi kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina ellei toimi sisäisen käskynsä velvoitteen mukaisesti – olkoon sitten kysymys miten pienestä etiikan ja moraalin alaan kuuluvasta asiasta tahansa. Vastaavasti voi testata eettistä herkkyyttään pienenkin moraalisesti kestävän teon avulla.

Kantin filosofinen etiikka olisi ajankohtainen oppisisältö Valkoisen talon koulutustilaisuuksiin ja palavereihin.

Kantin etiikka on sopusoinnussa luterilaisen luonnollisen lain etiikan kanssa ja näin globaalin, maailmanetiikan, kanssa.

Yhdysvaltain tulevalta presidentiltä, Obamalta, edellytetään suurta sivistyspääomaa maailmanvallan presidenttinä. Hän on julistanut maailmalle toivoa. Häneen itseensä kohdistuu nyt suurta toivoa, jota hänessä ajatellaan olevan, sillä muuten presidentti Ahtisaarikaan ei olisi nähnyt edes tarpeelliseksi vedota häneen tai antaa hänelle maailmanpoliittisia – ja ehkä isällisiäkin – neuvoja.

Yhdysvaltoja neuvoessaan presidentti Ahtisaari teki sen, minkä olisi pitänyt olla Suomen globaalia turvallisuuspolitiikka ennen Yhdysvaltain Irakin sotaa.