”G. jolta sain kimmokkeen tähän kirjaan ja jolla on samanlaiset päämäärät kuin minulla sanoi, että elämä täytyy täyttää jollakin.”

”Täyttää elämänsä, G:n sanomana se tarkoittaa sitä, että pysyttelee itsensä ulkopuolella. Onko kuviteltavissa., että hän istuisi yksin ja odottaisi jossakin, missä ei tapahdu mitään?”

”Niin ei voi liioin kuvitella miestä, jota tarkkailen ja jota minun on vielä vaikea kutsua nimeltä. Joskin tietyistä kuvista, tietyistä valokuvista huokuva eristyneisyys hätkähdyttää. (Vaikutelma on merkittävä, koska se on innoittanut nämä rivit.)”

Voi ei! Vasta sivu 13 ja kiinnostus on jo kuivunut.

Ranskalainen näytelmäkirjailija, näyttelijä, kirjailija ja käsikirjoittaja Yasmina Reza sai luvan seurata presidentti Nicolas Sarkozytä koko hänen presidenttikampanjansa ajan. Syntyi teos ”Sarastus. Vuosi Nicolas Sarkozyn kanssa”, kustantajan esittelyn mukaan ”romaani ajasta, vallanhimosta ja suuresta näytelmästä nimeltä politiikka”.

G:lle osoitettu kirja lupaa paljon. Reza on ainoa ulkopuolinen, jolla oli lupa seurata presidenttiehdokasta vaalitilaisuuksissa ja niihin kuuluvilla matkoilla.

Valitettavasti teos on vain lupaus ja tuskin sitäkään.

EVK. Ei voi vähempää kiinnostaa kirja, jonka jo sivulle 15 pääseminen on ollut työlästä ja tuskaista.

”Lounaalla Hotel Pierressä istuessani kerron hankkeestani vastapäätä istuvalle liikemiehelle. Sanon, en kirjoita vallasta enkä politiikasta tai sitten kirjoitan politiikasta elämänmuotona.”

”Minua kiinnostaa tarkkailla miestä, joka ottaa mittaa ajasta.”

”Nicolas (mainitsen hänet nimeltä!) näyttää tyytyväiseltä ja kiitolliselta, kun esitän asian niin.”

”Hän vitsailee, vaistoan kyllä millainen olet, minäkin voisin kirjoittaa kirjan sinusta.”

”Minä en pysty häntä sinuttelemaan.”

Hohhoijaa!

Rezan teoksen syvällisyys presidentti Sarkozystä hänen presidenttikampanjansa aikana jää tasolle ”Luin taas kerran Louis-René Forêtsin lauseen ’Saattaa olla, että elämä niillekin, jotka ovat kulkevinaan sen läpi määrätietoisin askelin, on pelkkä labyrintti, jossa jokainen kiertää kehää yrittäessään löytää mahdottoman ulospääsytien …”

Tarkkailun kohde kyllä piti itseään esillä. ”Hän on kaikkien viikkolehtien kannessa, kaikkien sanomalehtien otsikoissa, juttua on sivukaupalla hänen vahvuuksistaan, heikkouksistaan, tunteistaan, naisistaan, salaisuuksistaan, tavoitteistaan, hänen kuvansa, hänen egonsa, hänen halunsa … Alkuvuodesta julkaistaan jopa neljä viisi hänestä kertovaa kirjaa kymmenien jo ilmestyneiden kirjojen, elämäkertojen, sarjakuvien ja pamflettien lisäksi.”

Julkisuuskuvan ja tietojen lisäksi Rezalla on mahdollisuus olla mukana Sarkozyn presidenttikampanjan kaikissa käänteissä paidan vaihtamisineen ja maskeerauksineen, kuitenkaan hän ei saa vuoden aikana käsistään irti pakkopullaa enempää.

Mutta oliko asia siten kuten Reza kirjoitti muistiin: ”Erään tuoreen teoksen kirjoittaja Michaël Darmon sanoo Hôtel Lutetian pyöröovissa tämän hämmästyttävän lauseen ’Ihmiset eivät tunne häntä. Ihmiset eivät tiedä, kuka hän on”.

Reza liittääkin huomautukseen ystävänsä Francoisin huomion: ”Mitä enemmän hän on parrasvaloissa, sitä enemmän hän katoaa pimeyteen”.

Jotakin Reza on kyennyt suuren Ranskan maan presidentiksi pyrkivästä saamaan irti: ”Hyvät naiset, asettakaa rima korkealle!” hän sanoo aamiaista kanssaan nauttiville Femme actuelle-lehden lukijoille.

Reza jatkaa: ”Avausrepliikkinsä piristämänä hän on jo jossain toisaalla. Hän haukkaa croissantin sarvea kännykkä kädessään ja kuuntelee ensimmäisen kysymyksen kiinnostuneen näköisenä varsinkin kun ei kuuntele laisinkaan”.

”Vastauksen maltillinen sävy säilyy vain kolme minuuttia. Sitten hän innostuu ja hop lyö nyrkin pöytään, puhuu taas 35-tuntisen työviikon tuhoisuudesta, uhkaa sormellaan ja sanoo kaiken kahteen kertaan.”

”Ulkoranskalaisen neuvoston puheenjohtajien edessä kuulen hänen toistavan hienoisin muutoksin ja entistä vakuuttuneempana samaa kuin hän sanoi eilen, toissa päivänä ja tunti sitten lehdenlukijoille, ja silmiin pistää se, että hän puhuu vain itselleen.”

”Riippumatta paikasta, ihmisistä ja tilanteesta hän kutoo omaa kangastaan, rautaista kudetta, nurjaa puolta, kireitä luomuksiaan.”

”Näytelmän vaatimaa loisteliasta suojavarustustaan.”

Politiikan syvyyttä kaipaava lukija ei jaksa innostua Rezan snobbailusta, vai lienevätkö hänen muistiinpanonsa sitäkään.

Ihmiselämän vakavasti ottava lukija on sanonut ääneen jo Rezan kirjan alkulehdillä EVK. Ei voi vähempää kiinnostaa.

Samalla on menettänyt kiinnostavuutensa koko Reza kaikkine niin sanottuine ansioineen.

Luulisi presidenttiehdokkaan olevan uskottavampi kuin mitä hänen tarkkailijansa antaa ymmärtää.

Sarkozy oli keskustellut kiivaasti ammattiliiton edustajan kanssa Airbusin tuotantokomitean rakennuksissa ja sanoo vastapuolelle mietiskelleensä asiaa paljon.

”Yksi avustajista kuiskaa minulle: kun Nicolas sanoo, olen mietiskellyt paljon tätä kaikkea, se tarkoittaa, että hän ei ole ajatellut koko asiaa.

Sarkozy kampanjoi tehtaissa, sairaaloissa, medialle, oppilaitoksissa, maatiloilla ja ammattiliitoille.

Rezan muistiinpanot ovat jääneet hatariksi, eivätkä tyydytä lukijaa. Presidenttiehdokkaasta luulisi saavan irti enemmän ja todella painavaa sanottavaa.

Presidentin vaalikampanja ei voi olla vain näytelmä.

Kampanjan rasittavuuden kuvauksessa ei ole mitään uutista eikä uutta.

Näytelmäkirjailija on pahan kerran aliarvioinut lukijansa, jos vuoden mittainen tarkkaileminen ei anna enempää kuin ”Kello yhdeksän aamulla, Saint-Quenissa. Hän istuu edessään kahvikuppi, yllään raitapaita ja pilkullinen solmio. Hän vastailee Le Parisienin lukijoiden kysymyksiin. Tämä on vihoviimeinen kampanjatilaisuus kymmenien samanlaisten jälkeen. Näen, että hän on väsynyt, hermostunut. Hän puhuu liikaa, istuu rennosti, vaikuttaa liian rutinoituneelta, kehuu itseään tarpeettomasti, puhuu soopaa opettavaiseen sävyyn ja oudon raivokkaasti”.

Rezan muistiinpanot päättyvät tavallaan ylevästi siihen ajankohtaan, jolloin hän pääsee keskustelemaan kahden kesken nyt jo presidentiksi valitun Nicolas Sarkozyn kanssa. Näistä muistiinpanoista vilahtaa jotakin kokonaisvaltaisempaa, mutta koko kirjaa ne eivät enää riitä parantamaan.

Kustantaja on tehnyt palveluksen teoksella, joka paljastaa suuren maailman pinnallisuutta.

Rezan innoittamana löytyi internetistä määritelmä snobismista. Eräs kirjoittaja keskustelupalstalla oli löytänyt Charles Baudelairilta määritelmän: Snobi elää ja kuolee peilin edessä.

Yasmina Reza, Sarastus. Vuosi Nicolas Sarkozyn kanssa. Gummerus 2008. Suomentaja Lotta Toivanen.