Etyjin parhaillaan koolla oleva ulkoministerikokous Helsingissä lepää arvojen ja kulttuurin perustalla.

Erityisesti turvallisuusrakennekeskustelu mittaa osanottajien sivistyspääomaa. Jos Venäjä esiintyy kuin ei tietäisi, mitä Helsinki Etyk75:n kolmas kori sisältää, muiden valtioiden edustajien on ymmärrettävä olla tarjoamatta Venäjällekään rautaa ja rajoja. Erityisenä haasteena on kohdata Venäjän sielu – ei ainoastaan Venäjää valtiona.

Helsingin kokouksen aika ja paikka ovat hyvät. Eurooppalaisen kulttuurin suuri juhla-aika on käynnistynyt, ja länsimainen pohjoismainen demokratia, Suomi, juhlii suuria lahjojaan, itsenäisyyttä ja vapautta.

Viime kesänä Pariisissa pidetty EU-Välimeri-kokous myös ilmensi sivistys- ja kulttuuritietoisuutta osanottajien sitä ehkä kaikistellen käsittämättä.

Suureellisesti Ranskan kansallispäivän aikaan 14. heinäkuuta ajoitettu EU-Välimeri-kokous oli oikealla asialla.

Etukäteen kokousta luonnehdittiin näytelmäksi ja sitä se ehkä joiltakin osin olikin, mutta oli kuitenkin hyvä näytelmä.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy pani kokouksessa viholliset katsomaan toisiaan kasvoista kasvoihin, silmästä silmään.

Israelin pääministeri Ehud Olmert ja palestiinalaisten johtaja Mahmud Abbas tulivat tapaamisessaan jopa hyvälle päälle. Siltä he näyttivät keskustelujensa jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

Kyllähän se naurattaa, kun huomaa, että vihollinen on tavallinen ihminen eikä sarvipäinen paholainen.

Huippukokouksessa oli läsnä neljäkymmentä maata, joukossa Israelin ja palestiinalaisten lisäksi muita ruutitynnyrien edustajia kuten Syyrian presidentti Bashar al-Assad, Egyptin johtaja Hosni Mubarak, Turkin päämisteri Recep Tayyip Erdogan ja Libanonin presidentti Michel Suleiman.

Osa heistä tuli Välimeri-kokoukseen pitkin hampain, mutta tuli kuitenkin.

Sunnuntain keskustelujen seurauksena syntyi päätös ”Unioni Välimerta varten”.

Suomea Pariisin EU-Välimeri-huippukokouksessa edustivat presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen kumppaninsa Sirkka Mertalan kanssa.

Välimeren alueen poliittiset ja yhteiskunnalliset aallot kuohuvat korkeampina kuin itse meren myrskyävät aallot, mutta presidentti Sarcozy vakuuttaa optimismiaan. Syytä optimismiin onkin, sillä onhan saavutus koota yhteen joukko pitkähampaista väkeä.

Euro-Välimeri-yhteistyöllä on tarkoitus edistää Välimeren alueen rauhaa, vakautta ja vaurautta. Tavoitteeseen pyritään poliittisella vuoropuhelulla sekä talous- ja kulttuurisuhteiden tiivistämisellä.

Välimeren alueen vuoropuhelua on yritetty käynnistää Barcelonassa jo vuonna 1995. Pariisin heinäkuinen kokous oli vuoropuhelulle uusi aloitus.

Presidentti Sarcozyn persoonallisuuden piirteet ovat olleet huomion kohteina ja naisasioissaan hän on ollutkin melkoinen hyväkäs – mistä tosin pääministeri Vanhanen ei ole jäänyt jälkeen – mutta saakoon hän kaiken rohkaisun ja tuen pyrkimyksilleen saattaa vihollisia saman pöydän ääreen ja myös pelastaessaan pinteeseen joutuneita kansalaisia.

Kulttuuriset suhteet eivät yhden viikonlopun tapaamisessa ehtineet esityslistalle, mutta jatkossa niiden on tultava esille.

Välimeren maissa ei demokratia kaikistellen ole kunniassa. Kuitenkin eurooppalaisen demokratian juuria on etsitty juuri Välimeren kulttuurin piiristä. Eikä sisältödemokratia toteudu vieläkään hetikään aina, vaikka muotodemokratia toteutuisikin. Oikeudenmukaisuus on jäänyt tutkimuskohteeksi antiikin Kreikasta asti.

Suomella on perinteisesti vahvaa antiikin tutkimusta ja Välimeren maissa on Suomen instituutteja, joiden rahoituksen vahvistamista on esitetty.

Eurooppalaisten arvojen tuntemus ja kunnioittaminen edellyttävät arvojen juurien tuntemusta. Kristinusko eli Euroopan kulttuurin toinen peruspilari – tai kolmas roomalaisen oikeuden lisäksi – se vahva – on tullut Eurooppaan juuri hellenistisen Välimeren alueen aikana. Vuoropuhelun aiheita on runsaasti.

Suomen edustajilla presidentti Halosella ja pääministeri Vanhasella olisi jo Pariisin kokouksen tiedotustilaisuuksissa ollut mahdollisuus muutamalla lauseella mainita Välimeren kulttuuriset tekijät. Juuri Suomen edustajilta tulisi edellyttää tätä osaamista.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Olisi myös pääministeri Vanhasen naisystävällä Mertalalla ollut tilaisuus antaa näyttö Välimeren alueen sivistyspääoman tuntemuksestaan. Vai joko vaikeneva suu oli sitä?

Helsinki Etyj08:n kokoukselta odotetaan yhteistä julistusta Pax Europeanan lujittamiseksi ja hyvän elämän edistämiseksi.