Taloustieteen Nobel-palkinnon saaja Paul Krugman on arvostellut Yhdysvaltain roskapankkilakia, mikä tarkoittaa hänen mielestään sitä, että pankkikriisin varsinaisiin ongelmiin ei paneuduttu. Kriisin maksajiksi joutuivat veronmaksajat.

Hän arvostelee tapahtunutta sääntelyn purkamista ja löysää finanssipolitiikkaa.

Krugmanin mielestä valtiolla tulisi nyt olla sananvaltaa myös niissä yhtiöissä, joille valtion rahaa on annettu.

Myös Uuden Suomen kolumnisti Janita Hämäläinen perää markkinoilta vastuuta kysyen ”Entä milloin pankkien niin sanotut ’global playersit’ alkavat itse osallistua vastuullisesti pelastustyöhön ja sitä seuraavaan Uuden Luottamuksen synnyttämiseen? Arveluttavaa, että viime päivien ja viikkojen aikana kukaan ei ole itsekriittisesti reflektoinut oman systeemin järkkymistä. Onko liikaa vaadittu?”

Hämäläinen sanoo kysyneensä talouskriisistä YK:n pääsihteerin ja WTO:n pääjohtajan entiseltä neuvonantajalta Columbian yliopiston professorilta Jagdish Bhagwatilta.

Professori Bhagwatin mukaan ripeät pelastustoimet tässä tilanteessa olivat välttämättömiä, jotta kriisi ei saisi otetta reaalitaloudesta. ”Pelikentälle tarvitaan suuri rauhoittaja – eli valtio tai valtioiden liittouma. Fiksuinta olisi tarjota todella valtavaa pelastuspakettia – joka olisi niin rauhoittava ja suurta luottamusta herättävä, että loppujen lopuksi takauksia ei tarvitsisi ottaa käyttöön lainkaan.”

Hämäläinen lainaa pragmaattiseksi nimittämäänsä talousgurua edelleen. ” Sen jälkeen tulee miettiä metodeja miten tulevaisuudessa finanssihait ja pankkipomot – ’the big enchiladas’ – pidetään kurissa ja vastuussa.”

Hämäläinen kommentoi lausumaa ”Jagdish Bhagwatin ensimmäinen vaatimus toteutui ripeästi. Milloin toteutuu toinen?”

Hämäläisen kolumnin otsikko on ”Äiti Valtio takaa”.