Psykologi Keijo Tahkokallio kertoo eräässä kirjassaan miekkailukoulusta, jossa isä opetti lapsilleen käden hallintaa.

Käden ei tarvitse olla tunteen välitön ilmaisija, Tahkokallio kirjoittaa. ”Tätähän sivistys on”, hän sanoo.

Yleensä vanhemmat tekevät miekkojen ja miekkailun suhteen passiivisen ratkaisun kieltämällä ne vaarallisina ja sotaisina. Ratkaisu voi näyttää positiiviselta, mutta se aiheuttaa jatkossa juuri sellaista negatiivisuutta, jota on yritetty välttää, Tahkokallio kirjoittaa.

Virheen välttämisen kaava toteutuu tässäkin, hän sanoo.

Kun lapset joka tapauksessa saavat joskus keppejä ja leikkimiekkoja käsiinsä, he eivät kokemattomuuttaan hallitse niitä.

Opetustensa havainnollistajana Tahkokallio esittelee erään isän lapselleen pitämän miekkailukoulun.

”Sama isä, joka käytti Afrikan tähteä luonteenkasvatukseen, havaitsi, että lähestyessään kolmen vuoden ikää hänen poikansa alkoi kiinnostua kepeistä ja miekoista ja sohi niillä kaikkea, mikä liikkui. Isä sanoi pojalle, että on aika perustaa miekkailukoulu. Miekkailukoulu tarkoitti sitä, että isä teki puusta miekat ja alkoi miekkailla poikansa kanssa. He kävivät huimia miekkailuotteluita, jotka isä melkein aina hävisi. Miekkailussa piti kuitenkin ehdottomasti noudattaa sääntöä, että ei saa lyödä oikeasti. Ensi alkuun pojalla oli taipumusta lyödä voimalla, varsinkin kun taistelu kävi kiihkeäksi. Isä neuvoi silloin kädestä pitäen, miten paljon voimaa voi käyttää. Jos poika kuitenkin huitoi varomattomasti, miekkailu lopetettiin sillä erää. Muutamassa päivässä poika oppi hallitsemaan miekkakätensä. Saman koulun saivat perheen muutkin lapset käydä aikanaan. Heti kun isä oli vakuuttunut siitä, että lapsi löi miekallaan ainoastaan leikisti, voimaa käyttämättä, hän sai oikeuden miekkailla myös toisten lasten kanssa.”

Tahkokallio toteaa, että varsinkin ärsytettynä tai muuten kiihdyksissään lapsi toteuttaa lapsuuteen kuuluvaa tunteitten suoraa ilmaisua. Käsi ilmaisee estoitta aggressiivisuuden tunteen. Jos sen jatkeena on miekka, tunteen konkreettinen ilmaisu tehostuu.

Miekkailukoulussa isä opetti lapselleen, että käsi on hallittavissa. Sen ei tarvitse olla tunteen välitön ilmaisija, Tahkokallio opastaa.

”Tätähän sivistys on.”

Tahkokallio jatkaa: ”Meidän pitää oppia ilmaisemaan väkivaltaiset tunteemme niin, että emme vahingoita toisia. Miekkakäden hallinta merkitsee samalla mitä konkreettisimmassa muodossa toisen huomioon ottamista”.

Tahkokallion mielestä miekkailukoulua voitaisiinkin nimittää empaattisuuskouluksi