Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen on Helsingin Sanomien sunnuntainumeron debatissaan tarkastellut Suomen ulkopolitiikkaa Georgian sodan 7.8. – 8.8. 2008 jälkeen todeten, ettei Georgian sota ollut käännekohta maailmanpolitiikassa eikä edes oman maanosamme kehityksessä.

Ministeri Väyrysen kannanotossa on runsaasti kritiikkiä ulkoministeri Aleksander Stubbin lausumille.

Väyrynen sanoo sen, mitä presidentti Tarja Halonenkin on sanonut eli että Georgia aloitti sodan.

Presidentiltä vain on jäänyt laajempi tarkastelu ja linjanveto eikä Väyrysen kannanoton kaltaista erittelyä ole tullut pääministeri Matti Vanhaseltakaan tai muulta valtioneuvostolta.

Merkittävää on kuitenkin Väyrysen lisäys ”Venäjä käytti hyväkseen Georgian johdon virhettä ja vahvisti asemiaan haavoittuvan raja-alueensa tuntumassa”.

Väyrynen muistuttaa, että Suomeen ei kohdistu mitään erillistä uhkaa Venäjän suunnalta, mutta jos Venäjän eteläpuolisten alueiden jännitteet kärjistyvät väkivaltaisiksi purkauksiksi, ne saattavat synnyttää EU:n ja Venäjän välille vaikeita ristiriitoja. Tällöin olisi vaikutuksia myös Suomelle.

”Viime kädessä on kysymys suhtautumisestamme ja suhteestamme Venäjään. Tämä on aina ollut ja tämä on aina oleva Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydinkysymys”, Väyrynen korostaa.

Väyrynen esittää Georgian sodan jälkeisen ulkopoliittisen keskustelun pohjaksi kolme lähtökohtaa.

Ensinnäkin Suomella tulee olla realistinen käsitys EU:sta.

EU:n jäsenmailla on kansallinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, jota EU:n yhteistyö täydentää.

Suomen etujen mukaista ei ole, että EU:lle kehittyisi nykyistä ylikansallisempi ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka – se, että siirtäisimme päätöksentekoa omasta ulko- ja turvallisuuspolitiikastamme komissiolle, Euroopan parlamentille ja toisille jäsenmaille, Väyrynen valaisee näkemystään.

”Toisaalta EU:sta on pyrittävä kehittämään nykyistä vahvempi toimija lähialueilla ja koko maailmassa.”

”Tämä käy parhaimmin päinsä, jos unioni säilyy itsenäisten valtioiden liittona ja siviilivaltana, joka on jäsenmaiden politiikan ja keskinäisen yhteistyön summa.”

Toiseksi Suomella tulee Väyrysen mukaan olla realistinen käsitys Natosta.

Nato on sotilasliitto. Se myös edellyttää jäsenmailtaan mukanaoloa kriisinhallinnassa Irakin ja Afganistanin kaltaisissa maissa.

Suomi voisi joutua väkivallan kohteeksi tilanteessa, jossa syntyy laajamittainen sotilaallinen selkkaus Naton ja Venäjän välillä.

Väyrynen kuitenkin kieltää, että sellaista olisi näköpiirissä. ”Venäjällä ei ole halua eikä kykyä haastaa länttä sotilaallisesti.”

Kolmantena lähtökohtana keskustelun pohjaksi Väyrynen sanoo, että Suomen tulee toimia yhteistyön Euroopan puolesta.

Georgian sodan takia ei ole syytä muuttaa ulkopoliittista strategiaa. ”Meidän on päinvastoin tehostettava toimintaamme yhteistyön Euroopan rakentamiseksi, jotta voisimme välttää vastaavat tapahtumat.”

Puheenvuorossaan yhteistyön tärkeydestä Väyrynen painottaa, että Suomen ja EU:n tulee pyrkiä luomaan sellaista yhteistyötä, joka antaa kaikille valtioille mahdollisuuden ylläpitää hyviä suhteita keskenään ja kaikkien suurvaltojen kanssa.

”Tämä koskee myös EU:n itäistä ulottuvuutta: Venäjänkin tulee voida olla siinä mukana, jos se itse sitä tahtoo.”

”Suomen liittyminen Natoon olisi vastoin tätä toimintalinjaa”, Väyrynen kommentoi puheita Natoon liittymisestä.