Tina Holmberg-Kalenius on kirjoittanut kirjan Elämää koulukiusaamisen jälkeen.

Holmberg-Kalenius on kokenut omassa perheessään, mitä on olla äiti, jonka lapsi on koulukiusattu.

Myös hän itse on ollut koulukiusattu.

Ehkä juuri ystävällisesti ja tasavertaisesti toisiaan kohtelevat lapset, nuoret ja aikuiset joutuvat kiusaamisen kohteeksi. Yhteisönsä kuninkaiksi pyrkivät eivät lähimmäistään säästä.

Kalevan Mielipide-sivun tekstareissa 1. lokakuuta kosketeltiin juuri tätä asiaa.

”Kasvatin lastani empaattiseksi ja toiset huomioon ottavaksi. Häntä kiusattiin oppilaitoksessa ja töissä. Nyt masentunut.”

Koulukiusaaminen ei koskaan ole vain kiusattua koskevaa, se koskee koko perhettä kuten työpaikkakiusaaminenkin.

Holmberg-Kalenius keskittyy teoksessaan tyttöjen hiljaiseen kiusaamiseen. Hän kertoo kirjassaan Elämää koulukiusaamisen jälkeen kahta sukupolvea koskettaneista tapahtumista kipeine tuntoineen ja pimeine hetkineen sekä siitä, miten koulukiusaamisesta voi toipua.

Perheneuvola oli pettymys.

”Oletimme, että perheneuvolasta saa tukea lapselleen ja itselleen silloin, kun sitä todella tarvitsee. Vasta vähitellen meille valkeni, että myös siellä keskityttiin vikojen etsimiseen kiusatusta samalla kun kiusaaminen jatkui entisellään. Lapsestamme etsittiin puutteita, jotka selittäisivät asian niin, että hän ei tule toimeen toisten kanssa, vaikka ongelmana oli se, etteivät kiusaajat antaneet hänen olla rauhassa. Koko tämän ajan lapsemme vointi oli hälyttävän huono, kiusaamisen vähättely perheneuvolassa muutti hänet lähes puhumattomaksi.”

Holmberg-Kaleniukselle on muodostunut käsitys, että koulukiusaamisen tunnistaminen ja tosiasioiden tunnustaminen ovat kiusatun toipumisen perusedellytyksiä.

Voiko kiusaamisesta toipua? Toipuuko siitä koskaan kokonaan ja voiko sen unohtaa ja antaa kiusaajilleen anteeksi? hän kysyy ja toteaa, että suhtautumisemme kiusaamiseen vaikuttaa siihen, tekeekö kiusaaminen uhrin elämästä helvetin vai onko hänellä mahdollisuus selvitä siitä.

Koulukiusaamisen jättämät henkiset vammat voivat vaikuttaa elämään vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Näin on myös työpaikkakiusaamisessa.

Nykyään Holmberg-Kalenius pitää kiusattujen vanhemmille suunnattua luentosarjaa koulukiusaamisesta. Siellä pohditaan, miten koulukiusattua lasta voi auttaa, paranevatko haavat koskaan ja voiko kiusaajilleen antaa anteeksi. Luentojen rinnalle ollaan suunnittelemassa kiusattujen lasten vanhempien vertaistukiryhmää.

Holmberg-Kalenius peräänkuuluttaa yleistä asennemuutosta ja koulujen tunneilmapiirin kohennusta. Myös kiusatun toipumiseen olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

”Kiusaamisen näkymättömiä uhreja ovat kiusattujen perheet ja muut läheiset. Jo tästäkin syystä kiusaamisesta kärsiviä on huomattavasti enemmän kuin viralliset tiedot antavat ymmärtää. Suuren yleisön edessä halutaan antaa kuva koululaitoksesta, joka välittää kaikista, mutta todellisuudessa kouluviranomaiset eivät toistaiseksi ole kovin halukkaasti tukeneet kiusattuja.”

Tina Holmberg-Kalenius, Elämää koulukiusaamisen jälkeen. Gummerus 2008.