Tässäpä sinulle, rakas lapseni, pala muovia välipalaksi – onko maitoasiaa tutkittu Suomessakaan loppuun asti? – meillä on oikeus puhtaaseen ruokaan ja ympäristöön – ruisleipäasiastakaan ei Suomessa ole käyty tosikeskustelua

Tässäpä sinulle, rakas lapseni, pala muovia välipalaksi – onko maitoasiaa tutkittu Suomessakaan loppuun asti? – meillä on oikeus puhtaaseen ruokaan ja ympäristöön – ruisleipäasiastakaan ei Suomessa ole käyty tosikeskustelua

Tänään on sitten välipalana ihania erivärisiä muovinpaloja!

Minä haluan punaisen! Minä myös! Minulle keltainen!

Tietämättömyys, tyhmyys ja moraalittomuus voivat teettää ihmisellä melkein mitä tahansa.

Ne voivat syöttää vauvoille ja vähän isommille lapsille muovia.

Että silleen.

Kiinan maitojauheskandaali, jossa lapset ovat saaneet ruoakseen melamiinia ja kehoonsa munuaisvaurioita, koskettaa jokaisen maan elintarviketuotantoa. Arlan kautta Kiinan lasten asia koskettaa Suomeakin, vaikka Kiinasta ei sanota tuotavan elintarvikkeita Euroopan unionin alueelle.

Ureasta eli virtsa-aineesta valmistettu melamiini on orgaaninen emäs. Teollinen urea tehdään nestemäisestä ammoniakista ja hiilidioksidista.

Lehtitietojen mukaan maailman terveysjärjestö WHO odottaa Kiinalta tutkimuksia siitä, miten maitojauherikokset ovat olleet mahdollista.

Olipa syy tietämättömyydessä tai tyhmyydessä, perimmäinen syy on aina moraalinen. Jokainen työ auringon alla edellyttää eettistä asennoitumista ja kysyvää mieltä. Mitkään selitykset ”emme tienneet” eivät ole hyväksyttäviä eikä niitä tule hyväksyä. Tyhmiä ei töihin tulisi valitakaan.

Maito koskettaa maitoa ruokajuomanaan käyttäviä suomalaisia. Muutaman viikon takaisena kokemuksena samassa ruokapöydässä noin 30-vuotias työelämässä oleva suomalaismies joi vettä palan painikkeena, mutta sanoi kokeneensa että vatsa kestää pastöroimatonta maitoa suoraan karjatilalta.

Että silleen.

Mikä on suomalaisen maitotutkimuksen tämän hetkinen vastaus tämän nuoren miehen tapauksessa?

Virpi Hämeen-Anttila toteaa Kotilieden kolumnissaan, että meillä on oikeus puhtaaseen ruokaan ja ympäristöön. Hän selostaa kolumnissaan näkemäänsä ranskalaista dokumenttia monikansallisesta jättifirmasta, Monsanto-yhtiöstä.

Hämeen-Anttilan kommentoiman dokumentin mukaan Monsanto-yhtiö on aikaisemmin kerännyt pahaa mainetta saastuttavilla kasvismyrkyillään, mutta nykyään se on vielä tunnetumpi geenimuunneltujen viljatuotteiden johtavana tuottajana.

”Yhtiö markkinoi geenimuunneltuja soija- ja maissilajikkeitaan harvinaisen häikäilemättömällä tavalla. Se on vallannut Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Aasiassa viljamarkkinat lahjomalla päättäjiä ja levittämällä salaa omaa siementään muita lajikkeita viljelevien tilallisten pelloille. Yhdysvalloissa Monsanto on haastanut sekaviljaa tietämättään viljelleet oikeuteen patentin varastamisesta ja ajanut heidät vararikkoon. Muualla lajien sekoittumisesta on seurannut alkuperäisten siemenkantojen turmeltuminen ja häviäminen”, Hämeen-Anttila kirjoittaa.

”Yhtiö on kieltänyt varastoimasta siemeniään. Ne pitää ostaa joka vuosi uudelleen. Sen päämääränä on hallita patenteillaan koko maailman ruokatuotantoa … Monsanto on erikoistunut myös lehmien maidontuotantoa lisäävän hormonin valmistamiseen.”

Hämeen-Anttilan kolumnissa tulee herätystä myös korkeakoulujen varainhankkijoille. Säilyykö ulkopuolisten rahoittajien tutkimuksissa kaikissa tapauksissa tutkimusten riippumattomuus?

Miten kuluttajat voisivat olla niin tiedostavia ja tietäviä, että eivät pitäisi päässään syttyviä varoitusvaloja vain omana tietonaan vaan olisivat synnyttämässä julkista keskustelua ja asioiden selvittämistä.

Perjantain paikallislehti Raahessa kertoo Vihannin perunatehtaan Profood Oy:n murheista, kun huonon perunakesän vuoksi edessä on turvautuminen Hollannista ja Saksasta tuotavaan ulkomaiseen perunaan.

Mikäli ulkomaisen perunan tuonti toteutuu ja peruna tulee Raahen satamaan, olisi mielenkiintoista jäljittää tuotantoketju Vihannin tehtaalta keski-eurooppalaiselle maatilalle. Miten kyseisillä tiloilla asennoidutaan kasvismyrkkyihin ja muuhun tuotannon eettisyyteen?

Ruisleipää harrastavalle suomalaiselle kuluttajalle on ollut jo tarpeeksi murhetta tiedossa, ettei hänen itsensä syömää ja perheelleen syöttämäänsä ruisleipää olekaan leivottu kotimaisesta rukiista.

Ruisleipäasiastakaan ei Suomessa ole käyty tosikeskustelua. Leipäpakkauksista kyllä löytyy kallis hinta.

Varsinkaan ruisleivän tuotantoketjuista kaupanhyllyltä maatiloille ei ole näkynyt jälkeäkään. Omaperäiset suomalaiset voisivat käydä kylässä kyseisillä maatiloilla,- ystävällisesti veisivät kahvipaketin tuliaisiksi – jos sellainen avoimuus olisi mahdollista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.