Kiinan maitojauheskandaali ei ansaitse ainuttakaan puoltavaa puheenvuoroa.

Skandaalille ei ole antaa muita nimiä kuin viekkaus ja vääryys.

Vaihtoehtoina ovat olleet raha ja lasten terveys. Kysymys ei ole ollut dilemmasta eli valinnanvaikeudesta kahden samanarvoisen välillä.

Dilemma pyritään aina ratkaisemaan perusarvojen perusteella. Lapset, heidän terveytensä ja hyvinvointinsa sekä samalla perheiden hyvinvointi ovat perusarvoja, joiden kanssa ei tule voitoilla pelata.

Suomalaisella meijeriharjoittelija Pauli Saapungilla oli aikanaan maitoa koskeva ongelma, jossa jo oli dilemman tunnusmerkkejä.

Kuusamolainen maakuntaneuvos, entinen kansanedustaja, Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston 2. varapuheenjohtaja ja Barentsin alueen puheenjohtaja Saapunki on vuonna 1996 ilmestyneessä omaelämäkerrassaan kuvannut, miten hän ratkaisi vaikean maitodilemman.

Nuorella, alle parikymppisellä Saapungilla oli tavoitteena meijerialan ammattitutkinto. Koulutukseen pääsyn ehtona tuli työskentely meijeriharjoittelijana, ja sellaisen työn hän sai. Osan harjoittelusta hän suoritti ennen armeijaa ja loput armeijan jälkeen.

Mutta mitä sitten tapahtui?

Aamuvuoro juustolassa alkoi kello viisi. Saapunki kertoo kirjassaan, että yleensä hän oli työpaikalla jo tuntia aikaisemmin. Näin hän ehti tehdä sekä omat että juustomestarin aamutyöt ennen vuoron alkua. Samoin oli tuona kohtalokkaana aamuna.

Saapunki oli pumpannut juustokattilaan yli 10 000 litraa 32.5-asteista maitoa. Sen jälkeen hän sekoitti maitoon bakteeriviljelmän ja juoksutteen. Juoksute saostaa maidon noin neljässäkymmenessä minuutissa.

Hän päätti tarkistaa juustomaidon lämpötilan vielä kerran.

Mutta miten kävi?

Lämpömittari lipsahti maitokattilan pohjalle.

”Jos jättäisin mittarin kattilaan, se menisi jossakin valmistuksen vaiheessa rikki ja koko 10 000 litran juustomaito joutuisi kettujen ruoaksi.”

”Se olisi katastrofi minun uralleni”, Saapunki koki mielessään.

Hän katsoi kelloa. Juustomestari tulisi 20 minuutin kuluttua.

Saapunki arveli ehtivänsä etsiä lämpömittarin maitokattilan pohjalta ennen juustomestarin tuloa.

”Riisuin vaatteet keittotasanteelle. Otin vesiletkun ja pesin alastoman Saapungin pojan. Hyppäsin ensimmäisenä – ja toivottavasti viimeisenä – suomalaisena 32.5-asteiseen maitoon. Etsin ja etsin mittaria juustokattilan pohjalta, mutta sitä ei vain löytynyt. Välillä nousin pintaan saadakseni lisää ilmaa keuhkoihin. Kiireesti takaisin kattilan pohjalle. Epätoivo oli vallata mielen, mutta viimein sormet osuivat lämpömittariin.

Hyppäsin salamannopeasti ylös maidosta. Oli vielä 10 minuuttia juustomestarin tuloon. Huuhtelin minusta valuneen maidon kattilatasanteelta ja ryntäsin alasti vaatteet kainalossa pukuhuoneeseen suihkuun.

Salamavauhtia tein myös loput toimet, pukeuduin, kampasin hiukset ja sydämeni löi tuhatta ja sataa. Kun Lintupuro saapui, kerroin yhtä vapautuneen leppoisasti kuin muinakin aamuina, että kaikki on kunnossa, niin kuin siinä vaiheessa jo olikin.

Kolme kuukautta jännitin eli yhtä kauan kuin sinileimaisen emmentalin valmistus kestää. Seurasin tuosta kattilasta valmistetun juuston laatua tarkasti.

Kun juustoerän laaduksi aikanaan tuli luokka A, kivi putosi sydämeltäni.”

”En kuitenkaan kertonut asiasta kenellekään 20 vuoteen.”

Meijeriharjoittelija Saapungilla oli suuri vastuu suuren maitomäärän ja laadukkaan juuston kanssa.

Lienee 1960-luvun puolivälissä ollut meijerin juustolassa vahinkovakuutus. Ehkä nuori kuusamolaispoika ei ollut sellaisesta kuullut eivätkä meijerin esimiehet olleet tulleet kertoneeksi Saapungille sellaisesta.

Tieto vakuutuksesta sekä varautuminen vahinkotilanteeseen olisivat auttaneet ongelman ratkaisemisessa.

Mutta eipä suihkupuhtaassa Saapungin pojassa liene pöpäjäkään liiemmin ollut.