Georgian asema käväisi esillä viime vuoden lopulla niihin aikoihin, jolloin kävi selväksi, että Dmitri Medvedev tulee olemaan ehdokkaana Venäjän presidentiksi.

Kuin savumerkkinä, että tulevalla presidentillä tulee olemaan voimaa myös Georgian suhteen.

Georgiaan kohdistuva uhka on noussut esiin silloin tällöin tuon jälkeen.

Voiton päivän paraati toukokuussa oli sotakaluston esittelemistä.

Presidentti Boris Jeltsinin aikana Venäjästä tuli moderni ja sekulaari kansallisvaltio, jonka federatiivisella hallintomallilla taattiin alueiden itsenäinen kehitys, kuvaa Arto Luukkanen kirjassaan ”Projekti Putin” Venäjällä tapahtunutta kehitystä.

Presidentti Vladimir Putinin aikana alueet koettiin uhkana.

Luukkasen arvion mukaan Jeltsinin jälkeinen aika tarvitsi vahvan johtajan. Autoritäärinen ja osaksi liberaali Venäjän uudistaminen näytti olevan ainoa mahdollisuus pelastaa Venäjä hajoamiselta.

Presidentti Putin oli demokraatti ja uudistaja sekä samalla tsekisti ja vallankeskittäjä, Luukkanen kuvailee.

Tsekisti tarkoittaa salaisen poliisin edustajaa, Stalinin ruoskaa.

Putin käytti työvälineenään sekurokratiaa, valvontaa, kontrollia, tiedustelua ja alistamista.

Putinin hallinto oli siis aitoa neuvostokulttuuria.

Luukkanen on luonnehtinut Putinin poliittisen toiminnan motiiveja kahdella periaatteella, uudistamisella ja sekurokratialla, reformeilla ja valvonnalla.

Putin totesi vuoden 2005 puheessaan kansakunnalle, että demokratia etenee Venäjällä omalla tavallaan. ”Otamme huomioon maamme historian, sen geopolitiikan ja muut erikoispiirteet. Suvereenina valtiona Venäjä kykenee ja tuleekin itsenäisesti määrittelemään ajankohdat ja olosuhteet tällä tiellä.”

Georgia on geopoliittisesti Venäjälle hyvin tärkeä. Se on rajamaa, ja Kaukasuksen läpi virtaa öljy Mustanmeren rantaan.

Erityisesti presidentti Medvedev tietää missä ja miten öljy virtaa. Hänet nimitettiin vuonna 2000 valtiollisen Gazpromin johtajiston puheenjohtajaksi ja huhtikuussa 2001 Gazpromin hallituksen puheenjohtajaksi.

Öljy ja geopolitiikka ovat yhtä.

Yhtä ovat myös Venäjän suuruus, sen imperiaalisuus sekä voimannäytöt.

Luukkasen mukaan sekurokratia eli turvallisuus tarkoitti Putinin aikana myös sitä, että Venäjältä eivät loppuneet poliittiset murhat, vastustajien myrkyttämiset, poliittinen vankeus eivätkä uhoavat voimannäytöt valtiollisine nuorisoliikkeineen.

Georgiaan liittyen on vajaan vuoden aikana ollut voimannäytön pilkahtamisia. Viime viikolla alkoi voimannäytön lisäksi voiman käyttö.

Putinin aikana tapahtui Moskovassa selvittämätön taloräjähdysten sarja, josta syytettiin tshetseenejä.

Medvedevin aikana vuorossa on ollut Georgia.

Sodaksi muuttuneessa välirikossa Venäjä on loukannut Georgian alueellista koskemattomuutta Abhasian ja Etelä-Ossetian kysymyksellään.

Georgian itsenäisyys ja koko Kaukasuksen tulevaisuus ovat niin suuressa vaarassa, että Suomen tulisi heittää tuleen Etyjin puheenjohtajuuden lisäksi tai juuri sen vuoksi kansainvälinen neuvottelujen neropatti presidentti Martti Ahtisaari. Vaikka ulkoministeri Alexander Stubbilla on näkökulma Euroopan unionista käsin, kokematon hän on.

Venäjä laukkaa kohti länttä, mutta ratsastajan kasvot on itään. Suuruuden osoittaminen voimannäytöillä on aitoa tsaari Iivana Julman arojen villeiltä ratsujoukoilta omaksumaa sotahuutoa.

Hoidaa, hoidaa!

Modernin länsimaisen valtion voiman tulee olla henkisessä kulttuurissa.

Onko Venäjältä kuulunut mitään henkisyyteen viittaavaa pitkiin aikoihin?

Aika lienee ohittanut kirjailija Aleksandr Solzhenitsynkin.

Venäjä, Venäjä, Venäjä, käännä myös kasvosi länteen!

Vaikka pääministeri Putinin saapuminen Kaukasukselle merkitsi hänen näyttävyyttään, vastuu Venäjällä on presidentillä – siitä huolimatta, että neuvonantajiin kuuluu myös pääministeri Putin.

Voi, minkä teit, Dmitri! Sytytit Kaukasuksen palamaan!

Hakusanoja sermones.fi:n artikkeleihin: Arto Luukkanen, Projekti Putin, Dmitri Medvedev