Kuluneen viikon uutisissa kerrottiin, että Oulun Herukan kaupunginosan viikon vanha leikkipuisto on jo revitty hajalle.

Leikkipuistoa ei ehditty ottaa vielä edes käyttöön, kun sieltä vasta istutetut puut jo revittiin irti, nimikyltti ja koirakieltokyltti väänneltiin, pari valaisinta rikottiin ja yritettiin katkoa köysiä.

”Tämä on kuvottavinta pitkään aikaan”, on Oulun kaupunginpuutarhuri sanonut tapahtuneesta torstain Kalevan uutisen mukaan.

Poliisin tulkinta tapahtuneesta on, että ainakaan lasten tekosista ei ole kyse.

Lasten tekosista ei ole kyse myöskään siinä ilkivallan käytössä, josta sermones.fi kirjoitti artikkelissaan 4. elokuuta (Oulun mattolaitureita … 4.8.2008).

Ilkivallan käyttäjät pyrkivät tuhoamaan sen, mikä on hyvää ja kaunista, puhdasta ja rakastettavaa.

Ilkivallan käyttäjät pyrkivät tekemään kaikesta kaltaisensa, pahan ja ruman.

Kaikkein vähiten internetilkivalta on lasten toimintaa.

Sermones.fi kirjoitti mainitussa 4. päivän artikkelissaan vanhoillislestadiolaisten solvaamisesta ja herjaamisesta. On huomattu, että kirjoittajat voivat olla hyvin virkeitä sunnuntaiaamuisin. Kirjoittajat ovat siis aikuisia ja iäkkäitäkin henkilöitä. Nuoret nukkuvat sunnuntaiaamuisin siihen aikaan, kun ensimmäiset ikävät kirjoitukset internetin keskustelupalstoille ilmestyvät.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Kun kirjoittajina ovat nuoret ihmiset, he toimivat aikuisilta ja vanhemmilta saamansa esikuvan mukaisesti.

Vanhoillislestadiolaisten herjaaminen koskettaa liikkeeseen kuuluvia kymmeniä- ehkä satojatuhansia suomalaisia lapsia ja nuoria.

Kesätöissä nuoret ovat jo saaneet kantaa pilkkakirjoitusten taakkaa harteillaan. Kiusaamista harjoittavan koulukulttuurin keskellä vanhoillislestadiolaisiin perheisiin kuuluvat lapset voivat olla erityisen räkyttämisen ja nimittelyn kohteina. Opiskelemaan lähtevät nuoret joutuvat uudessa ympäristössä murtamaan ennakkoluulojen muureja jo varsinaisten opiskeluhuolten ja uusiin ympäristöihin tutustumisen lisäksi.

Näistä lapsista ja nuorista ei suomalaisessa media- ja internetmaailmassa näytetä kannettavan huolta.

Muutamat mediat ja eri internet- ja mediapalstoilla lukumääräisesti ehkä sormin laskettava kirjoittajien joukko saa kirjoittaa, mitä ikinä keksii. Tekstien tyyli ja sisältö saattavat olla sitä, johon myös sopii luonnehdinta ”kuvottavaa”.

Millainen elämä odottaisi näitä vanhoillislestadiolaisia nuoria ja lapsia, jos he kasvaisivat siihen yhteiskuntaan jota herjaajat edustavat?

Todellisuudessa yksikään suomalainen ei viihtyisi yhteiskunnassa, josta puuttuisivat hyvä ja kaunis, puhdas ja rakastettava.