Julkisen sanan neuvoston, JSN:n, puheenjohtaja Pekka Hyvärinen on puuttunut median nettisivujen keskustelupalstojen nimettömiin kirjoituksiin.

Hyvärinen on ottanut keskustelupalstojen kirjoituksiin kantaa ilman julkisesti tietoon tulleita kanteluita JSN:lle.

Tämä osoittaa, että internetkeskustelupalstoilla asiat eivät ole hyvin.

Muutama päivä sitten uutisoitiin Kalevassa, että Oulun läpivirtaavan Oulujoen rannalla, Tuiran uimarannalla, sijaitsevan mattolaiturin irtoamisen syyksi epäillään tihutyötä. Uutistekstissä kerrotaan, että Oulun mattolaitureita käydään huoltamassa melkein joka päivä ilkivallan takia.

Pesutynnyreitä puhkotaan ja niihin raahataan kiviä.

”Monesti ihmetyttää, miten niin isoja kiviä on saatukin tynnyreihin, melkein nosturin tarvitsisi”, on Oulun kaupungin liikuntaviraston isännöitsijä uutistekstin mukaan kummastellut.

Viime viikolla Tuiran uimarannan mattolaiturin toinen vaijeri katkesi äkillisen vedennousun takia. Uutisen mukaan isännöitsijä miettii, olivatko vaijerin katkeamisen takana tihutyöt.

Isännöitsijän käsityksen mukaan paksun vaijerin pitäisi kestää kymmenen vuotta.

Tihutöitä tekeviä ihmisiä on aina olemassa.

Salaa muiden ihmisten katseilta he kulkevat vahingontekomatkoillaan jättämättä nimeään mihinkään, ja harvoin omatunto pakottaa heidät tunnustamaan tekonsa, pyytämään anteeksi ja korvaamaan aiheuttamansa vahingot.

Tämän päivän tekniikka, internet, on antanut suuren mahdollisuuden ja tilaisuuden vahingoittamiselle, tihutöille ja ilkivallalle.

Ei tarvitse edes vältellä ihmisten katseita, kun istuu omassa kodissaan tai asunnossaan tietokoneen äärellä ja lähettelee tekstejä keskustelupalstoille.

Ehkäpä suuren määrän tekstejä useilla eri nimimerkeillä, mutta yhden ihmisen koneelta ja yhden ihmisen lähettämänä.

Vahingonteot ja ilkivalta vain ovat huomattavasti suurempia kuin mattolaiturien rikkomisessa.

Internetilkivalta vahingoittaa toisten ihmisten mieltä ja mainetta, kunniaa ja omanarvontuntoa, se raatelee sielua niin, että se ei korjaannu ja parannu ehkä enää koskaan ennalleen.

Myös ilkivallan kohteeksi joutuneen perhe kärsii.

JSN:n puheenjohtaja Hyvärinen puuttui vakavaan ongelmaan.

Pieni selaaminen parin suuren päivälehden verkkosivuille osoittaa, että niille ongelma näyttäisi olevan tuntematon tai se on hallinnassa. Mikään ihme ei siis ole, että päätoimittajat puolustavat lehtiensä nimetöntä keskustelua.

Kolmas lehti, Oulussa ilmestyvä Kaleva, on poikkeus.

Kalevan paperisivut ovat olleet ikävää ja raatelevaa vanhoillislestadiolaisuuden toistuvaa arvostelua pidemmän aikaa.

Verkkosivun juttutupaan tutustuminen osoittaa, että siellä menoa ei hillitse mikään, sillä palstatilaa avaruudessa riittää.

Hyvärisen huolelle on aihetta.

Tapa, jolla vanhoillislestadiolaisuudesta keskustellaan, ei edes ole keskustelua. Kysymys on vahingoittamisesta, tihutyöstä ja ilkivallasta.

Ilmeisesti asialla ovat samantyyppiset ihmiset, jotka toistuvasti käyvät rikkomassa uimarannan matonpesulaiturit.

Tihutöitä tekeviä ihmisiä on aina olemassa.

Lestadiolaisuus, jonka suurin suuntaus vanhoillislestadiolaisuus on, on arvokas luterilainen herätysliike, jolla yhdessä muiden Suomen luterilaisten herätysliikkeiden rukoilevaisuuden, herännäisyyden ja evankelisuuden kanssa on 1700- ja 1800-luvulta lähtien ollut keskeinen merkitys suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä.

Jokaisella näistä herätysliikkeistä on ollut ja on tänä päivänä suuri uskonnollinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen merkitys.

Medialla tulisi olla riittävän suuri tietopääoma uskonnollisissakin asioissa.

Herännäisyys on toinen suuri Kalevan levikkialueen herätysliikkeistä. Kalajokilaakson vahvat maatalouspitäjät ovat suurin piirtein puoleksi ja puoleksi lestadiolaisuus- ja herännäisyysaluetta.

Kuitenkaan Kalevalla ei ollut ollenkaan omia toimittajia eikä valokuvaajia kuluneen kesän herättäjäjuhlilla heinäkuun ensimmäisenä viikonvaihteena Espoossa. Lehti uutisoi merkittävän valtakunnallisen tapahtuman vain STT:n teksteillä ja jollakin kuvalla.

Herättäjäjuhlat ovat valtakunnallinen tapahtuma, vaikka ne olisivat Etelä-Suomessa.

Herännäisyydessä on muutenkin menossa merkittäviä ajankohtaisia keskusteluja.

Kohta herättäjäjuhlien jälkeen Kalevan kulttuurisivulla oli kuitenkin reportaasi ”Volter Kilpi-kirjallisuusviikko murroksessa” lähes sivun kokoisena. Tapahtuma oli Turun saaristossa Kustavissa.

Suomen perustuslaki takaa jokaiselle Suomen kansalaiselle uskonnon, omantunnon ja ajattelun vapauden.

Ne ovat luovuttamattomia arvoja, joita myös median on varjeltava.

Sivistyneisyys mitataan muun muassa näiden arvojen kunnioittamisessa.

Kalevan vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa juttutuvan puheissa 99.999 prosentissa ei ole totta siteeksikään.

Juho Raappana tiivisti vuonna 1899 perustamansa Kalevan ohjelman kristinuskon periaatteisiin totuus ja rakkaus.