Useat lukiolaiset ovat väsyneet kuulemaansa toistoon ”koulutus, koulutus, koulutus”.

Miten moni peruskoululainenkin on koulutus-hokemaan jo väsynyt?

Joka tapauksessa Suomen uljaan ja hienon Pisa-vetoisen peruskoulun jälkeen moni on saanut koulunkäynnistä tarpeekseen eikä halua enää koulujen ovia availla.

Oppimistulos sekin.

Miten iloiset ja toimeliaat lapset onkin saatu niin alaspainetuiksi?

Kouluhaluttomuuden ja sen synnyttämän muunkin haluttomuuden ratkaisuksi on esitetty muun muassa oppivelvollisuusajan pidentämistä.

Toivottavasti esityksen tekijät huomaavat ajatustensa olevan poliittista ja yhteiskunnallista 1970-lukua, joka tulisi jo unohtaa.

On monia tämän päivän koulunpidon käytäntöjä, joita ei ole kyseenalaistettu puhumattakaan että olisi tutkittu. Yksi näistä aihekokonaisuuksista on läksyjen eli kotitehtäviksi annettujen koulutehtävien tekeminen ja lukeminen.

Ruotsin viimeisten parlamenttivaalien yhteydessä jo vilautettiin lasten eriarvoisuutta koululäksyjen tekemisessä. Kodit ovat erilaisia. Monet tehtävät voivat nykyään edellyttää tietokonetta ja internetin käyttöä, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuuksia.

Tämän lehden omistajalla on muistissa useita henkilökohtaisia kokemuksia lukion opiskelijoille kotitehtäväksi annetun sanomalehtiseurannankin vaikeudesta. Ei ollut harvinaista, että joku opetusryhmän opiskelijoista tuli sanomaan, ettei heidän kotiinsa tule yhtään sanomalehteä. Ilmainen ilmoituslehti oli ainoa, joka toki kelpasi sanomalehtiseurannan materiaaliksi sikäli kuin siinä oli opiskeltaviin asioihin liittyviä artikkeleita tai uutisia.

Suuri ongelma kotiläksyissä on ohjauksen puute. Kotiläksyjä useimmiten perustellaan sillä, että ne ohjaavat lapsia huolehtimaan tehtävistään ja opettavat vastuuta. Kuitenkin tilanne kotona voi olla sellainen, ettei lapsella eikä nuorella ole edes mahdollisuuksia tehtävistä suoriutumiseen. Huonosti tehdyt tehtävät tai kokonaan tekemättä jääminen sysäävät nopeasti liikkeelle koulumenestymiseen ja sitä kautta persoonallisuuteen ja koko elämään vaikuttavan syyseurauskierteen.

Tekemättä jääneet läksyt vaikuttavat suoraan uuden oppimiseen koulussa. Ne myös masentavat lasta ja nuorta eikä hän pysty senkään vertaa keskittymään uuden oppimiseen kuin muuten voisi.

Lasten ja nuorten yksilölliset erot läksyjen teossa ovat suuret. Läksyihin käytetty aika ei ole yhteydessä siihen, voiko joku perheenjäsenistä olla apuna vai ei.

Läksyjen tekemiseen moni lapsi ja nuori tarvitsee aikaa niin runsaasti, että päivittäinen ja viikottainen työaika on aikuisen työaikaa pidempi.

Kotiläksyt ovat yhteydessä myös opetukseen. Toinen opettaja antaa runsaasti läksyjä – esimerkiksi matematiikassa kymmenkunta laskua – ja oppimistulokset ovat huonot. Toinen antaa vähän läksyjä – matematiikassa kolme laskua – ja oppimistulokset ovat hyvät.

Tämänkään tosiasian tutkimusta ei ole olemassa.

Opettajan työskentelyyn oppitunneilla kuuluu oppitunnin ehdottomasti taloudellinen ajankäyttö.

Tämän lehden omistaja sekä sermones.fi ovat tehneet esityksiä kokopäiväkoulusta, jossa läksyt tehdään koulun tiloissa (ks. sermones.fi:n artikkelit, muun muassa 7.9.2007, 17.11.2007 ja 14.3.2008). Lukiossa kokopäiväkoulu edellyttäisi oppilaitoksen koosta riippuen 1 – 3 lukusalia.

Hämmästyttävää on, että myöskään kyyditysoppilaiden valvottua läksyjen tekemistä ei ole vakiinnutettu.

Miten he jaksavat usean tunnin taksi- tai bussimatkan jälkeen tehdä vielä läksynsä?

Eikä Suomessa nähdä väsyneille ja haluttomille nuorille muuta ratkaisua kuin oppivelvollisuusiän pidentäminen.

Lasten ja nuorten oppimisympäristöt tulisi laajentaa kokopäiväkoulun lisäksi myös kotikouluiksi (ks. sermones.fi:n artikkeli 11.6.2007).

Homeschooling-insituutio on Yhdysvalloista tuttu. Kotikoulusta on kansainvälisiä kuvauksia Yhdysvaltain lisäksi Australiasta ja Kanadasta.

Äskettäin eräs suomalainen perhe kohtasi Norjan kotikoulujärjestelmän.

Verkkokouluista ja etälukioista saatuihin hyviin kokemuksiin perustuva kotikoulujärjestelmä merkitsisi haja-asutusalueilla koulutuksen todellista saavutettavuutta lasten oppimisen ollessa samalla luontevaa tietoyhteiskunnan sisäistämistä.

Opiskelu tietoyhteiskunnan mahdollistamana kotona olisi todellista tietoyhteiskunnassa opiskelemista ja oppimista, ei tietoyhteiskunnan opiskelua.

Pitkien ja runsaasti koulupäivää pidentävien koulukyyditysten ongelmallisuus tulisi viimeinkin tiedostaa.

Kotikoulujärjestelmä ottaisi vakavasti myös Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimukset synnynnäisestä temperamentista.

Hakusanoja sermones.fi:n artikkeleihin: kokopäiväkoulu, kotikoulujärjestelmä, lukusali lukioon, lukio, kasvatusvastuu