Gummerus on julkaissut kirjan ”Saunavuosi Muisti- ja vieraskirja”.

Teosta ei kuitenkaan tule lukea, ellei ole mahdollisuutta mennä välittömästi saunan löylyihin ja tunnelmiin tai itse lämmittämään saunaa. Erittäin sairastuttavaa on, jos kirjan lukemisen aikoihin saunaa remontoidaan – mutta silloin ainakin kesämökkiläinen voi asettua syömään iltapalan mökin ikkunan ääreen katse tiukan kaipaavasti mökkisaunaa, sen uutta savupiippua ja uutta huopakattoa kohti.

Arto Mannisen ja Vesa Veikkolan saunantuoksuiset ja lämpöiset tekstit nostavat veden kielelle ja pakottavan tarpeen kokemaan parhaimmat saunamuistot yhä uudelleen, tässä ja nyt.

Tänä vuonna ilmestynyt Saunavuosi-teos sisältää jokaiselle vuodenajalle omat puheensa saunomisesta.

Esipuheen lisäksi teoksessa ovat vuodenkierron mukaisesti alkukesä, keskikesä, loppukesä, alkusyksy, syksy, loppusyksy, alkutalvi, keskitalvi, lopputalvi, alkukevät, kevät ja loppukevät.

Jokaiselle näistä siis omat puheet ja elämänviisaudet. Kukin näistä vuodenkierron ajoista ja hetkistä saa teoksessa saunaruokareseptinsä.

Vuodenkierron jokaisen tekstin yhteydessä ovat sivut muistiinpanoille, päivä- ja vieraskirjalle.

Teoksen lopussa on vielä tyhjää tilaa kirjoitella erityisiä saunamuistoja, saunavieraiden terveiset, saunailtojen suosikkiruokien reseptit ja tarinat parhaista löylyhetkistä.

Mannisen ja Veikkolan teos toteaa, että kylmänä sauna on maallinen tila. Henkinen tila siitä syntyy kun istuu lauteilla yksinään suloisessa lämmössä, mietiskelee ja tutkistelee omia ajatuksiaan rentoutuneena, rauhassa.

Teos käsittelee myös yhdessä saunomisen.

Teoksen elämänviisaus toteaa, että ihmisten keskinäiseen kommunikaatioon kuuluu ryhmässä havaittava henki, joka on mutta ei näy ja jota ei voi yksin tavoittaa.

Suomalaiseen saunaperinteeseen kuuluu joskus myös hiljaisuus. Kaikki istuvat sanattomina lauteilla ja poistuessaan tuntevat tulleensa kuulluiksi ja toisinaan myös ymmärretyiksikin. Tätä ilmiötä on turha yrittää selvittää vaikkapa smalltalk-jenkille, teoksessa todetaan.

Loimukalan paistamiselle teoksessa on arkirealistinen ohje. Paistamiseen ei tarvita kaupan hiottua lautaa näprättyine nappuloineen – puunauloineen. Tavallinen lauta riittää, kunhan se on riittävän leveä. Mittaa saa olla jopa metrin verran, koska kalan voi aina kiinnittää sopivaan kohtaan. Laudan taakse tarvitaan pönkkä … teos opastaa … On se lohilauta joskus kaatunut nuotioonkin.

Kala – vaikkapa norjanlohen file – kiinnitetään seuraavasti: Parasta hakea vajasta kunnon nauloja, 3 – 4 tuumaisia, ja napauttaa ne tarpeellisista kohdista kalan läpi lautaan. Isoissa nauloissa kun on se etu, että ne voi nyhtää pois kinnaskäsin, miehet opastavat kirjassaan.

Myös Kalevalan miehet Väinämöinen ja Ilmarinen saunoivat. Väinämöinen lauleli löylyjä lyödessään:

”Tule nyt löylyhyn, Jumala,
Iso ilman, lämpimähän
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!
Pyyhi pois pyhät kipunat,
Pyhät saastat sammuttele,
…”

Saunavuosi-teoksen esipuheessa aprikoidaan saiko Ilmarisen sisar Annikki ollenkaan itse saunoa. Hän kyllä lämmitti ja teki vastoja sekä myös hautoi kylpijälle vastan:

Taittoi vastan varvikosta,
Lempivastan lehosta,
Hauteli metisen vastan
Metisen kiven nenässä, …

”Jo nyt saunan saustuttelin,
Lämmitin kylyn utuisen,
Hauoin vastat valmihiksi,
Lempivastat liehautin; …”

Myös Ilmarisen saunomisesta teoksessa on lainaus: ”Siitä seppo Ilmarinen/ Kävi itse kylpemähän”

Loppukesän, syksyn ja talven jälkeen tulee uusi kevät. Luonnosta voi kerätä erilaisin tavoin ruoaksi korvasieniä ja pihalta saksia pikkuruisia, pehmeitä nokkosia nokkoskeitoksi tai nokkossämpylöihin.

”Ja mikä parasta, kerää toukokuulla mitä tahansa, tulee touhutessa aina sen verran lämmin, että kannattaa lämmittää sauna. Ja vaikka ei touhuaisikaan.”

Teos sisältää ihmekertomuksenkin. Käyttämättömän navetan toiseen päähän istutettiin saunaruokaa eli herkkusieniä. Toiseen päähän istutettiin tulppaaneja. Istutusten väliin jäi navetan kahteen osaan jakava puoli metriä lattiapinnan alapuolelle ulottuva betoniseinä. Siihen puoleen navettaa, johon herkkusienet oli istutettu, ei kasvanut yhtään sientä. Toisessa päässä sen sijaan kasvoivat sekä tulppaanit että niiden juurella herkkusienet.