Sivistystietoinen paikkakunta on myös historiatietoinen.

Menneisyys vaikuttaa suoraan nykyisyyteen on eduskunnan puhemies emeritus Paavo Lipposen tiivistys menneisyyden hallinnasta, jota hän argumentoi kirjassaan Järki voittaa.

Menneisyys tulisi kohdata asiallisesti monipuoliseen tietoon ja tutkimukseen perustuen.

Paitsi presidentillisistä myös henkilökohtaisista syistä Tammisaaren vankileirin muistotilaisuuteen lauantaina osallistunut presidentti Tarja Halonen muistutti, että suurin osa vuonna 1918 kuolleista ihmisistä ei kuollut taisteluissa, vaan he kuolivat muodollisesti valtiovallan joko kykenemättömyyden taikka muun syyn takia.

Se, että ihmisen henki on valtiovallan suojeluksessa, on erittäin suuri periaatteellinen kysymys, totesi presidentti Halonen puheessaan.

Raahen kaupunki ei osallistunut Tammisaaren vankileirin muistotilaisuuteen, vaikka järkyttävän punavankileirinsä takia sille olisi tärkeää kohdata menneisyytensä musta historia.

Paikallinen media ei ole muistojuhlaa huomioinut mitenkään, ja kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen lähes sivun kokoinen haastattelu lauantain Kalevassa käsittelee kaupunginjohtajan laihdutuskuuria ja kuuden palstan levyiseksi venytetyssä valokuvassa hän hymyillen istuu keltaisessa avoautossaan.

Vuoden 1918 sota Suomessa oli Suomen vapaussota. Siihen sisältyi sisällissota, jossa valkoiset voittivat. Mikäli punaiset olisivat voittaneet, bolševikit myös olisivat voittaneet eikä Suomi olisi säilynyt itsenäisenä.

Mikään sota ei kuitenkaan saa olla sitä, mitä tiedetään sekä punaisten että valkoisten toimista vapaussodan aikana siitä huolimatta, että sota on sotaa.

Raahen mustaa historiaa on punaisten kohteleminen. Lieneekö tuota historiaa koskaan kohdattu, sillä ainakaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana siitä ei ole puhuttu.

Raahen porvari- ja kauppakoulun tiloihin rakennetun vankileirin vankeja pidettiin nälässä ja rääkättiin muutenkin niin, että kuolleisuusprosentti nousi suureksi. Suuri osa Raahesta Tammisaareen siirretyistä kuoli kohta perille viemisen jälkeen.

Tammisaaren leirin vanki, välskärinä toiminut P. Railo, osoittaa tilaston avulla, että kesäkuun 4. ja elokuun 17. päivän välisenä aikana kesällä 1918 Raahesta tuoduista vangeista kuoli 42,3 prosenttia.

Jaakko Paavolainen mainitsee tutkimuksessaan ”Vankileirit Suomessa 1918”, että Tammisaaren leirin kuolleisuus nousi huippuunsa syksyn 1918 syyskuussa ja Tammisaari pysyi pahimpana katastrofileirinä. Paavolainen pitää jatkotutkimuksia tärkeinä.

Myös Raahen leiristä tulisi saada tutkimustietoa tämän päivän raahelaisten luettavaksi.

Raahen leirin punavankien kuolleisuus kaikkiaan 23.5. – 15.9. välisenä aikana oli 15.4 prosenttia vankien määrästä. Prosenttiluku on neljänneksi suurin Tammisaaren (29,1%), Lappeenrannan (21,9%) ja Hämeenlinnan (18,6%) jälkeen. Rauman leiri on Paavolaisen esittelemässä tilastossa 16. sijalla sen kuolleisuusprosentin ollessa 0,5 prosenttia.

Paavolainen selittää Tammisaaren vankien korkeiden kuolleisuuslukujen olevan yhteydessä siihen, miten kauan vangit ennen Tammisaareen tuontia olivat olleet leirillä.

Aika ei riitä perusteluksi, sillä kaiken kaikkiaan vapaussodan aikaiset vangit eivät ehtineet olla leireillä kauan aikaa. Sisällissotana ilmennyt vapaussota oli lyhyt.

Yrjö Jääskelä sanoo kirjassaan ”Henkipattona Suomessa”, että sen jälkeen kun Raaheen tuotiin vankeja Tampereelta, ruoka huononi entisestään. Päiväksi annettiin vain parin sormen levyinen ohut leipäkipene, joka sekin oli usein jotain pellavansiementä. Keitossa, joka saatiin kerran päivässä, oli yleensä vain muutama sillin ruoto tai vanha kesäinen särki.

Jääskelä kertoo Tampereelta tuotujen vankien syöneen nälissään, mitä ikinä löysivät. He kaivoivat käymälän ulosteiden seasta kalojen perkausjätteet, vetivät kuran sormien lävitse ja söivät suolet. He söivät myös puista käpyjä ja maasta pilkottavat ruohon oraat.

Jääskelän tietojen mukaan Raahen leirillä kuoli vankeja 10. 4. – 4. 6. välisenä aikana yhteensä 163.

Enimmillään Raahen punavankileirillä oli 772 vankia. Kesäkuun 7. päivän jälkeen heitä oli 129.

Jääskelän antamien tietojen mukaan Raahesta lähetettiin Tammisaareen ensimmäinen yli 400 vangin erä 6. tai 7. kesäkuuta ja toinen noin 70 vangin erä – johon Jääskeläinenkin kuului – heinäkuun alussa.

Jääskeläinen kertoo Raahen leirillä haudatun joukkohautaan myös yhden elävän vangin.

Rangaistuksena Raahen leirillä käytettiin seisottamista päivä tynnyrin päällä koulun pihalla. Sillin varastanut joutui seisomaan silli poikittain suussa ja puukon varastanut puukko hampaissa.

Tynnyrin päällä seisotettiin pääasiassa Tampereelta tuotuja, jotka rangaistuksen jälkeen järkiään kuolivat, Jääskeläinen kertoo.

Jääskeläinen kuvaa myös, miten porvari- ja kauppakoulun saunalla kidutettiin vankia.

Vanki komennettiin saunan eteisen lavitsalle vatsalleen ja neljä muuta vankia pitämän häntä jaloista ja käsistä. Yhden vangeista piti toimia piiskurina. Makaavaa piti hakata sormen vahvuisilla noin 80 cm:n mittaisilla tuoreilla puukepeillä kahden johtajan valvoessa toimitusta. Ellei piiskaava vanki lyönyt riittävän lujaa, häntä uhkasi joutuminen itsekin lavitsalle.

Jääskeläinen kertoo ensimmäinen nälästä heikon piiskaajan väsyneen, ja uupuneen tilalle komennettiin toinen vanki. Näin jatkettiin, kunnes nälästä pöhöttyneen pieksettävän miehen selkänahka oli riekaleina. Pian rääkkäyksen jälkeen pieksetty mies kuoli laverilleen – ritsilleen – koulutalon saliin

Raahen Porvari- ja kauppakoulu oli punaisten vankileirinä vuoden 1918 kevättalvesta saman vuoden syksyyn.

Raahella ei ole ollut historiatietoisuutta kohdata myöskään Suomen sodan vuoden 1808 tapahtumia, vaikka Pyhäjoen taisteluiden sekä Siikajoen ja Revonlahden sotavoittojen luentojen olisi pitänyt hallita Raahen Kauppaporvarin kulttuuri- ja kongressitilojen luentosaleja koko kuluneen vuoden ajan.

Elokuun alussa Raahessa pidettävät valtakunnalliset kotiseutupäivät sen verran korvaavat puutetta, että yksi päivä eli keskiviikko 6. elokuuta on omistettu Suomen sodalle. Tosin päivän otsikosta huolimatta aihepiiriä käsitellään vain kello 11.15 – 13.00 välisenä aikana kahdessa luennossa.

Raahen valtakunnallisilla kotiseutupäivillä on iltaohjelmia sekä opastettuja retkiä Raahen saaristoon, Puu-Raaheen, raahelaisiin taiteilijakoteihin ja Teräs-Raaheen.

Retkikohteina olisi pitänyt olla myös Suomen sodan taistelupaikat muistomerkkeineen ja historiallisine tietoineen.

Suomen sota oli merkittävä Suomen kansallisen identiteetin muodostumiselle sekä Suomen itsenäisyydelle.

Nämä ovat oleellista myös jokaisen paikkakunnan kotiseutukokemukselle.

Puhemies Lipposenkin korostamalla valtioiden menneisyyden hallintaan sisältyvällä historiatietoisuudella olisi Raahen pitänyt kuluneen kevään sekä alkukesän aikana tarkastella Suomen vapaussodan aikaisia Raahen tapahtumia.

Raahen valtakunnallisten kotiseutupäivien ohjelmassa elokuussa voisi olla myös retki punavankileirin rakennuksiin.

Jostakin löytyisi kidutuslavitsan kaltainen penkki. Keväisen tuoreita puukeppejä voisi joku vuolla näyttelyesineiksi.

Sivistystietoisuuteen kuuluu oleellisena sisältönä myös historiatietoisuus sekä siinä tiedon asettaminen oikeisiin puitteisiin.

Suureksi onneksi kotiseutupäivillä paljastetaan kuvanveistäjä Matti Peltokankaan tekemä presidentti Urho Kekkosen näköispatsas, ja paljastajana on ministeri Paavo Väyrynen. Patsas tulee Raahen Rantapuistoon.

Ministeri Väyrynen on myös kotiseutupäivien pääjuhlan puhujana sunnuntaina 10. elokuuta. Näin ei varmaan olisi, jos kotiseutupäivien ohjelma olisi raahelaisten suunnittelema.

Raahessa 6. – 10. elokuuta pidettävien valtakunnallisten kotiseutupäivien järjestäjänä on Siika- Pyhäjokialueen liitto yhdessä Suomen Kotiseutuliiton, Pohjois-Pohjanmaan liiton, Haapaveden, Kestilän, Kärsämäen, Merijärven, Oulaisten, Piippolan, Pulkkilan, Pyhäjoen, Raahen, Rantsilan, Siikajoen ja Vihannin kuntien kanssa.