Ei ainoastaan pappien, uskonnonopettajien ja muiden teologista koulutusta edellyttävien virkojen ja työtehtävien takia vaan ennen kaikkea suuren tutkimustyhjiön takia pohjoisen Suomen tulisi saada jompaankumpaan yliopistoon – Oulun tai Lapin yliopistoon – teologinen tiedekunta, joka harjoittaisi paitsi teologista myös uskontotieteellistä tutkimusta.

Opiskelijat yliopiston teologiseen tiedekuntaan tulisivat laajalta alueelta Suomea Pohjanmaalta, Kainuusta ehkä Pohjois-Savoa myöten aina maan rajojen ulkopuolelta Kalottialueelta sekä Barentsin alueen Venäjältä saakka.

Pohjois-Suomi ja –Ruotsi Lappineen olisivat likietuisesti tiedekunnan vaikutuskentässä.

Yliopistoihin hakeudutaan henkilökohtaisten opintojen perusteella, mutta myös etäisyys merkitsee.

Voimakkaana uskonnollisena keskuksena Oulu vaikuttaisi luonnolliselta valinnalta teologiselle tiedekunnalle.

Rovaniemellä kuitenkin näyttäisi olevan joustavampi asenne uskontoon kulttuurisena voimana.

Jo pohjoinen mytologia mielen kerrosten psykologisine muistitutkimuksineen olisi Barentsin alueen yhteinen tutkimusprojekti.

Se, mitä muun muassa Anna-Leena Siikala Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemassa teoksessaan ”Suomalainen šamanismi” sanoo šamanien ja tietäjien sekä yleensä loitsujen ja epiikan myyttisistä mielikuvista sopii yksiin psykologian muistitutkimusten ja psykiatri Reima Kampmanin sivupersoonatutkimusten kanssa.

Suuren hengenjättiläisen ja intellektuellin, rovasti Lars Levi Laestadiuksen tuotanto ja tutkimukset odottavat usean tieteenalan tutkijoita.

Tällä hetkellä ovat ajankohtaista Laestadiuksen uskontotieteelliset tutkimukset lappalaisten mytologiasta. Uskontofilosofinen ja -psykologinen teos ”Hulluinhuonelainen” odottaa teologian, filosofian ja psykologian alan väitöskirjatutkijoita ja myös asiantuntevaa uuden suomennoksen tekijää. Teos riittäisi elämäntyöksi suurelle tutkijajoukolle.

Mitä kaikkea luonnontietoa sisältynee 4000 kasvin kokoelmaan, jonka linnéläinen Laestadius on lahjoittanut Ranskaan. Luonnontieteilijöillekin olisi tutkimustöitä tarjolla.

Seppo Lohen uudet tutkimukset Laestadiuksesta ja lestadiolaisuudesta ovat perustana uusille tutkimuksille.

Uuden teologisen tiedekunnan vaikutuspiiriin kuuluisi toisena voimakkaana luterilaisena herätysliikkeenä herännäisyys.

Erityisesti Kalajokilaaksossa Keski-Pohjanmaalla lestadiolaisuudella ja herännäisyydellä ovat samat levinneisyysalueet. Molemmat herätysliikkeet ovat merkittäviä uskonnollisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia vaikuttajia.

Perusluterilaisina, ei-fundamentalistisina herätysliikkeinä lestadiolaisuus ja herännäisyys tarjoaisivat kansainvälisestikin vertailevaa tutkimusaineistoa yhtä hyvin Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeen herätyskristillisyyden kuin myös islamilaisuuden tutkimukselle.

Uskontojen kirjo uuden teologisen tiedekunnan vaikutuspiirissä olisi laaja. Uusista herätysliikkeistä Käsivarren Enontekiöllä toimivat jo viidennen herätysliikkeen Kansan Raamattuseura ja Suomen Raamattuopisto sekä vanhoista luterilaisen kirkon herätysliikkeistä evankelisuus.

Lisäksi ovat uskonnolliset liikkeet, jotka toimivat luterilaisen kirkon ulkopuolella omina yhdistyksinä, yhteisöinä ja kirkkoina. Näistä on suurin ortodoksinen kirkko, jonka seurakuntaelämä ulottuu Lappiin saakka.

Kotimaa kertoo, että suomalaisista joka kymmenes sanoo kuuluvansa johonkin herätysliikkeeseen joko kiinteästi tai väljästi. Lisäksi joka kymmenes on saanut jostakin herätysliikkeestä aineksia ajatteluunsa.

Pohjois-Suomeen tulisi saada myös yliopistotasoinen musiikin opetus.

Kaiken kaikkiaan pohjoinen Suomi on kulttuuriltaan verrattavissa Saksan eteläisiin osavaltioihin, joiden reformaation eli uskonpuhdistuksen ajan historia säilytettiin DDR:n aikanakin. Tänä päivänä osavaltiot reformaation ja reformaatiosta kummunneen musiikin muistopaikkoineen kertovat syvästä ja monipuolisesti rikkaasta henkisestä elämästä, jota vaalitaan edelleen.

Esimerkiksi Wittenberg ei ole vain Wittenberg, se on Lutherstadt Wittenberg eli Lutherkaupunki Wittenberg (ks. sermones/linkit!)

Suomen uskonnollisessa, yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa ilmapiirissä olisi mahdottomuus tehdä Oulusta, Rovaniemestä tai Torniosta Laestadiuskaupunki – Laestadiuskaupunki Oulu, Laestadiuskaupunki Rovaniemi, Laestadiuskaupunki Tornio.

Kuitenkin on kysymys henkilöstä, jonka elämäntyöllä ovat olleet mittaamattomat vaikutukset ja jonka nimen tulisi olla mukana Euroopan filosofien tai uskontofilosofien joukossa.

Aikanaan Vilho Suomi vertasi häntä Søren Kierkegaardiin, mutta jonka mainetta Laestadius ei pystynyt saamaan syrjäisen asuinpaikkansa vuoksi.

Vertaamiseen on tosin lisättävä, että Laestadius menee Kierkegaardin edelle, sillä koko henkisen tuotantonsa ja tutkimuksensa hän teki sivutöinään hoitaessaan seurakuntapapin virkaa kirkkoherrana ja huolehtiessaan suuresta perheestään.

Laestadius oli vuosina 1838 ja 1839 oppaana Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin rahoittamalla Lappiin suuntautuneella tutkimusmatkalla. Matkan dokumentoijana toimi tutkimusmatkailija ja kirjailija Xavier Marmier, jonka syntymän 200-vuotisjuhlaa vietetään tänä kesänä Marmierin kotikaupungissa Itä-Ranskan Jura-vuoristossa sijaitsevassa Pontarlierissä.

Artikkelissaan Marmierista Suomen ja Ranskan kirjallisuussuhteiden isänä filosofian tohtori, kirjailija Osmo Pekonen sanoo itsensä sekä uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäinen edustavan juhlassa Suomea (Kaleva 19.6.2008).

Pekonen kirjoittaa pitävänsä toivottavana, että jokin pohjoissuomalainen paikkakunta ottaisi Pontarlierin ystävyyskaupungikseen.

Pentikäisen toimittamana, Risto Pulkkisen suomentamana ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemana ilmestyi vuonna 2000 teos ”Lars Levi Laestadius: Lappalaisten mytologian katkelma”.

Laestadius pyrkii mytologia-tutkimuksessaan selittämään muun muassa ekstaasi-ilmiöitä antaen ymmärtää, ettei hänen aikansa psykologia anna vielä tarpeeksi välineitä (”niin kauan kuin psykologia on nykyisissä heikoissa kantimissaan…”) niiden selittämiseen. Psykologisesti, filosofisesti ja fysiikan tiedoin tutkimuskohdettaan lähestyen hän itse toteaa ”Karkea järki ei tosin täysin voi käsittää ajan ja paikan ulkopuolelle sijoittuvaa tilaa tai vuorovaikutusta, koska se alusta loppuun saakka on juurtunut aistihavainnoista johtuvaan aika- ja paikkatietoisuuteen. Ihmisjärki ei siten voi ajatella ajan ja paikan ulkopuolella.”

Pekonen kertoo artikkelissaan Laestadiuksen Ranskaan lahjoittaman käsikirjoituksen ”Katkelmia lappalaisesta mytologiasta”alkuosaa säilytettävän Pontarlierin kirjastossa, lopposan ollessa Yalen yliopiston kirjastossa Yhdysvalloissa.

Keskustelua Pekosen toivomuksesta löytää Pontarlierille pohjoissuomalainen ystävyyskaupunki ei ole ollut havaittavissa.

Ehkä viitteitä keskustelemattomuuteen ainakin Oulun osalta saa kultuuripääkaupunkiasiakirjastakin. Teoksessa Oulu 11 ei uskonnolla kulttuurisena sisältönä ole suurta sijaa.

Kaiken kaikkiaan pohjoisten alueiden uskontojen sekä kirkollisen elämän tutkimisessa on aukkopaikkoja.

Yhteiskunnalliset oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymykset ovat myös tutkimuskohteita, jotka teologisessa tutkimuksessa on kohdattava.

Hakusanoja artikkeleihin: Lars Levi Laestadius, Tunturit kukkivat, Carl von Linné, alitajunta, sivupersoona, Reima Kampman