Euroopan unioni on houkutteleva arvojen kokonaisuus unionin ulkopuolisille tahoille. Tätä EU:n imua tulisi aktiivisesti käyttää turvallisuuden lisäämiseksi Euroopan rajojen tuntumassa.

Presidentti Tarja Halosen Keskisuomalaisen haastattelussa ilmaisema turvallisuuspoliittisen keskustelun vähäisyyden ihmettely tulisi laajentaa koko Eurooppaa koskevaksi ihmettelyksi.

Kyllä- ja ei-kyselyjä Euroopan unionin laajentumiseksi on kyllä Suomessa tehty, mutta varsinainen keskustelu on ollut laimeahkoa.

Suomen oma turvallisuuspoliittinen keskustelu olisi myös saanut olla perusteellisempaa kuin vain sen laskemista, miten monta kertaa joku sanoo sanan ”Venäjä”.

Ruotsihan se varsinainen uhka pasifistisine turvallisuus- ja puolustuspoliittisine ratkaisuineen on samalla kun Pohoisnapa kuumottaa öljyineen ja kaasuineen.

Mutta entä Euroopan kaakkoinen suuntaa Kaukasuksella?

Turkissa on menossa prosessi sekulaarin Turkin ja islamilaisuudelle myöntyväisemmän Turkin välillä. Turkin ihmisoikeustilanne on EU:n suurennuslasin alla.

Euroopan unionin kannattaisi tehdä loikka asioitaan prosessoivan Turkin yli Armeniaan!

Neuvottelut Armenian kanssa voisivat saada Turkissa kiirettä nilkkaan.

Orientaalisista tunnusmerkeistään huolimatta Armenia on tällä hetkellä sivistystasoltaan ja kulttuuriltaan niin lähellä eurooppalaisia arvoja, että neuvottelujen pohja voisi löytyä.

Neuvostoliitosta 1990-luvun alussa itsenäiseksi tasavallaksi irtautunut Armeija on kristitty valtio, jonka arvopohja on siis sama kuin EU:n jäsenvaltioiden. Kansa on ortodoksisesti hyvin uskonnollista.

Kristinuskoon perustuva keskustelu ihmisarvosta ja -oikeuksista ei sisällä tulkintoja.

Keskusteluja Euroopan unioniin liittymisestä tarvitsee Armenian kanssa käydä vain poliittisella tasolla. Perusarvoista ei ole kiistaa.

Helmikuussa käydyt presidentin vaalit voitti pääministeri Serzh Sarkisian. Oppositio piti vaaleja vilpillisinä ja järjesti yhdeksän päivää kestäneet mielenosoitukset, joiden vuoksi presidentti julisti maahan maaliskuun 20. päivään kestäneen poikkeustilan.

Poikkeustilaa valvoi armeija.

Armenian ja Azerbaidzhanin välinen konflikti Vuoristo-Karabahista on edelleen selvittämättä. Vuoristo-Karabahin alue sekä Armenian ja Vuoristo-Karabahin välinen alue on Armenian kontrollissa. Alueella on edelleen satunnaista ammuskelua huolimatta vuonna 1994 solmitusta tulitauosta. Lisäksi osa alueen teistä on miinoitettuja.

Ongelmat ovat siis äärimmäisen vaikeita.

Onko sitten Turkki, jonka kanssa neuvotteluja Euroopan unionin jäsenyydestä käydään, pidemmällä yhteiskunnallisessa turvallisuudessa ja vakaudessa?

Turkki on kuluneen talven aikana tehnyt hyökkäyksiä kurdialueelle. Hyökkäykset ovat hämmentäviä, sillä hyökkäyksen kohteena olleet kurdit ovat naapurivaltio Irakin puolella.

Kuitenkaan jäsenyysneuvotteluja Euroopan unionin kanssa ei ole lopetettu.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Turkki tuhosi valtionsa alueella asuneet armenialaiset. Armenialaiset pitävät tuhoamista kansanmurhana, Turkki pitää tapahtumia tavallisena sotana.

Armenian kansanmurhan museossa Armenian pääkaupungissa Jerevanissa kohtaa saman tyyppiset valokuvat, joita on totuttu näkemään juutalaisten holokaustin esittelyissä. Ensimmäisen maailmansodan aikaisen sotilaan Adolf Hitlerin sanotaan ottaneen mallin juutalaisten tuhoamiseen armenialaisten kansanmurhasta.

Jos armenialaisten kansanmurha kuolemanmarsseineen ja ”teurastuksineen” on ollut vain tavallista sodankäyntiä, sitä on ollut myös juutalaisten holokaust.

Jos Armenian Vuoristo-Karabahin asia on keskeneräinen, keskeneräisiä asioita on myös Turkilla. Poliittista ääriliikehdintää on molemmilla. Armenian yhteydessä puhutaan mafiasta, mutta toisaalta sieltä puuttuu teokratiaan pyrkivä uskonto, olkoonkin, että Armenian ortodoksisen kirkon pää, katolikos, on armenialaisten paavi.

Armenian ongelmat ovat toisenlaiset kuin Turkin, mutta kokonaisuutena Armenia sopisi neuvottelukumppaniksi EU-jäsenyydestä siinä missä Turkkikin ja jopa paremmin.