Turkin perustuslakituomioistuin on kumonnut vasta muutaman kuukauden voimassa olleen huivilain muutoksen.

Perustuslain mukaan Turkki on Turkin ensimmäisen presidentin Kemal Atatürkin perintönä sekulaari valtio, jossa valtion ja uskonnon välinen jännitteisyys on ratkaistu Ranskan tapaan siten, ettei valtion julkisissa yhteyksissä voi esiintyä uskonnollisin tunnuksin.

Uskonnon asemaa kuitenkin vahvistettiin viime helmikuussa voimaan tulleella lain muutoksella, jonka mukaan naisopiskelijoille tuli sallituksi käyttää päähuivia yliopistoalueella.

Päähuivit salliva lakiuudistus läpäisi parlamentin ja presidentti Abdullah Gül hyväksyi lakimuutoksen.

Perustuslakivaliokunnan päätös on vaikea Oikeus- ja kehityspuolue AKP:lle, jonka kieltämistä perustuslakituomioistuin harkitsee. AKP-puolueeseen kohdistuneet syytökset ovat samalla syytöksiä pääministeri Recep Tayyip Erdogania kohtaan.

Turkin järjestelyjä valtion ja uskonnon alueiden rajaamisessa ei pidä sekoittaa valtion ja kirkon vuorovaikutuksen järjestelyihin Suomessa. Luterilainen kirkko ja islamilaisuus ovat valtion ja uskonnon rajauksissaan lähtökohtaisesti aivan erilaiset.

Islamilaisuus on teokratia, jossa uskonto muodostaa sekä uskonnollisen että valtiollisen hallintovallan.

Luterilaisuuden mukaan yhteiskunnassa jo lähtökohtaisesti on kaksi hallintovaltaa eli esivaltaa. Toinen näistä on maallinen ja toinen hengellinen – pelkästään Sanalla hallitseva – regimentti eli hallintovalta.

Luterilaisuus on osoittanut valtiolle ja kirkolle omat tehtäväalueensa. Kirkko hoitaa hengelliset ja valtio maalliset. Kumpikaan ei ole vallankäyttäjä toisen suhteen, mutta toiseen osapuoleen kuitenkin voi vaikuttaa.

Ero on juuri vallankäytössä, ovatpa tavat ja käytännöt sitten puhtaasti uskonnollisia tai kansalliseksi kulttuuriksi muodostuneita.