Suomen Tiehallinto on poistamassa maanteiden levähdyspaikoilta jätesäiliöt.

Syy tähän on meidän Suomen kansalaisten. Me emme osaa käyttäytyä.

Lehtitietojen mukaan jollekin valtatien levähdyspaikalle Oulun lähellä olisi tuotu nyljetty hirven ruho.

Mutta missä näin on tapahtunut, asia on poliisin, mutta ei Suomen Tiehallinnon eikä meidän kansalaisten asia.

Asiaa ei hoideta jätesäiliöitä poistamalla.

Siitä uutisoinnista päätellen, mitä lehdissä on ollut luettavissa, meno maan- ja valtateiden levähdyspaikoilla olisi silmitöntä riehumista.

Uutisoinnista tai ainakin odotettavissa olevista toimenpiteistä päätellen syyllisiä olemme me 99,9999 prosenttia kansalaisista.

Me olemme kärränneet taukopaikoille sohvia, jääkaappeja, televisioita ja rakennusjätteitä.

Näin voisi päätellä tämän kuun 18. päivän Kalevan uutisoinnista.

Lisäksi Sodankylän läheiseltä levähdyspaikalta on löytynyt lääkkeitä ja oluttölkkejä.

Sinnekin me 99,9999 prosenttia olemme ehtineet.

Raja-Joosepin levähdyspaikalle olemme vastikään vieneet romuautoja ja öljykanistereita.

Kaakkois-Suomessa oli roska-astioiden kanneksi pantu ristikko, jotta säiliöön mahtuisivat vain pienet roskapussit. Uutisen mukaan olimme repineet ristikot pois ja tunkeneet säiliöön heinäpaaleja. Käsivoimin tämä ei meiltä onnistunut eli Kalevan kirjoituksen oletus pitänee paikkansa.

Siitä päätellen, miten Kaleva kertoo Tiehallinnon suhteesta työtehtäviinsä eli autoteiden taukopaikkoihin, me vain jatkamme entiseen tapaan. Edelleen kai tulemme viemään maanteidemme ja valtateidemme varsien levähdyspaikoille lehmänraatomme, hirvenraatomme, kissanraatomme, koiranraatomme, linnunraatomme, kalojen perkausjätteet, teurasjätteet, vanhat piironkimme, jalattomat tuolimme, keittiöjätteemme, kokonaiset vuoret lasten käyttämiä vaippoja, vanhat matonkuteemme, lahonneet penkkimme ja kierrämme levähdyspaikalta toiselle käsissämme sorkkaraudat ja kirveet repien kaikki rakenteet hajalle.

Välttyäkseen meidän siivottomilta teoiltamme Tiehallinto purkaa rakenteita pois, aluksi ainakin jätesäiliöt.

Yleensä kai kuitenkin rikosepäilyissä asia annetaan poliisin tutkittavaksi sensijaan, että lähdetään poistamaan rakenteet, joissa rikokset on tehty.

Miten olisi käynyt Suomen 1600-1800 lukujen lukutaitokampanjan, jos kaikki Suomen raamatut, katekismukset ja virsikirjat olisi revitty ja poltettu sen vuoksi, että me kovapäiset – tosin teräväpäiset – suomalaiset emme aivan heti oppineet lukemaan ja joku meistä ei aivan sittenkään?

Nyt me osaamme jopa lukea, koska meillä olivat niin määrätietoiset kasvattajat. Mitä nyt joskus piispa kirkon saarnastuolista väitti meidän olevan kuin meillä olisi vettä päässä.

Ei luovuttanut sekään piispa!

Mutta Suomen Tiehallinto on viime päivinä lähettänyt meille Suomen kansalaisille tiedon, että se poistaa levähdyspaikoilta jätesäiliöt.

Kalevan uutisessa kerrotaan Tiehallinnon Lapin piirin asiakkuussuunnittelijan todenneen levähdyspaikkojen ongelman olevan ympärivuotisen.

Ongelman ympärivuotisuutta ei kukaan epäilekään, sillä me Suomen kansalaiset olemme ympärivuotisia.

Niin olivat ympärivuotisia Suomen kansalaisten lukutaito-ongelmatkin! Mutta voitettiin kuin voitettiinkin.

Vähän aikaa sitten Suomen Kuvalehden Katri Merikallio neljän lapsen äitinä osoitti suurta kasvatusviisautta todetessaan kolumnissaan, että lapsille on sanottava samasta asiasta yhä uudestaan ja uudestaan.

Sitä on kasvatus!

Tämä kasvatusperiaate on viimeinkin ymmärrettävä myös Suomen Tiehallinnossa!

Sen sijaan, että Tiehallinto lähtee omin käsin repimään maanteidemme levähdyspaikkojen rakenteita, sen tulisi järjestää mittava valistuskampanja teemalla ”Autoileva Suomi on siisti ja puhdas – kauneus tulee kaupan päälle!”

Ei myöskään riittäisi, että valistuskampanjaa käytäisiin vain Tiehallinnon internetsivuilla, sillä 99,9999 prosenttia meistä kansalaisista ei tiedä niistä sivuista mitään.

Autoileva Suomi on siisti ja puhdas – kauneus tulee kaupan päälle!-kampanjan tulee olla siellä, missä me 99,9999 prosenttia liikumme ja aistimme.

Suomen valtionhallintoa edustavan Tiehallinnon logiikka on takaperoista sen lähtiessä itse omin käsin hajottamaan ja purkamaan maanteiden levähdyspaikkojen rakenteet sen sijaan, että se kehittäisi niitä edelleen.

Verkkolehti Nettilehti Sermones on kirjoittanut P- ja levähdyspaikkojen ongelmista ja siivottomuudesta yhä uudestaan. Viimeisin kirjoitus ”Uskomatonta siivottomuutta valtionhallinnolta – tämä on jo seitsemäs kirjoitus …” (25.4.2008).

Yhdessäkään kirjoituksessa ei ole voitu osoittaa, että syyllisiä P- ja levähdyspaikkojen siivottomuuteen olisivat tietä käyttävät kansalaiset.

Koko ajan on osoitettavissa, että valtionhallinto itse ei ole huolehtinut tehtävistään.

Viimeinen kirjoitus on oletettavasti Oulun läänin liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan tietona.

Tiehallinnolta on nyt odotettava valistuneen toimijan asenteita meihin kansalaisiin nähden. Me kyllä opimme, kun meille sanotaan ja kun meitä ohjataan – silloin kun on sanomista.

Tiehallinnon ystävällistä ja valistunutta kampanjointia vain ei ole ollut havaittavissa missään yhteyksissä.

Syyllistämistä kyllä on ja uhkauksia meidän kansalaisten verorahoilla perustettujen ja rakennettujen rakenteiden purkamisesta ja poistamisesta.

Siis: olkaa hyvä ja tulkaa meidän rinnallemme ja palauttakaa paikoilleen jo poistamanne jätesäiliöt samalla kunnostaen ja puhdistaen P- ja levähdyspaikat siisteiksi, puhtaiksi ja kauniiksi!

Täyttäkää koko Suomi kaikin eri tavoin kampanjalla ”Autoileva Suomi on siisti ja puhdas – kauneus tulee kaupan päälle!”

Tulkaa viranhaltijat ja työntekijät joskus hymyn kanssa ojentamaan kukkanen meille – Teidän mielestänne niin häijyille ja holtittomille kansalaisille vaikkapa Ylikiimingin-Pudasjärven rajan Arkalan kyläyhdistyksen jäätelökioskilla, jonne viime vuonna loppukesästä jäätelöä halutessaan tosin ei enää oikein iljennyt edes pysähtyä.