Hyvissä ajoin ennen kansallisen veteraanipäivän juhlaa Raahessa eilen sunnuntaina oli Raahesalin viimeisin penkkirivi täytetty. Kaksi seuraavaa olivat myös täyttymässä.

Kuitenkin kysymyksessä oli veteraanien juhla ja olisi luullut juhlayleisön haluavan mahdollisimman lähelle puhujakoroketta ja esiintymislavaa.

Selitys on induktiosilmukan puuttumisessa.

Raahen juhla- ja kongressitilassa on induktiosilmukka ainoastaan suuren juhlasalin ja auditorion kolmella viimeisellä penkkirivillä.

Että sillä tavalla Raahessa vuonna 2008!

Kuin DDR:n alaisuudesta vapautuneella paikkakunnalla!

Saksan Dresdenissä – kaupunki jossa KGB:n agentti, presidentti Vladimir Putin, oli töissä – pommituksen jäljiltä jälleenrakennetussa Frauenkirchessä ei myöskään ole induktiosilmukkaa. Ei ollut ainakaan vielä toissa keväänä. Muutenkin kirkon akustiikka oli huono, kirkko täynnä iltahartauteen saapuneita turisteja eikä ollenkaan induktiosilmukkaa.

Iltahartauden saarnasta ei saanut selvää tervekorvainenkaan. Huonokuuloiselta ihmiseltä se meni kokonaan ohi.

ooooo

Käskyttämiseen perustuvassa työkulttuurissa ei ole oma-aloitteisuutta.

Mutta ei työntekijänkään ajattelutapa aina edusta vastuullisuutta.

Induktiosilmukan luulisi nykyään kuuluvan itsestään selviin uusiin tiloihin asennettaviin teknisiin apuvälineisiin.

Oulussa on keskusteltu kaiteista jyrkän vesielementin reunamilla. Miksi niistä pitää keskustella?

Kunnollisesti ja turvallisesti tehtyjen tiheärakoisten kaiteiden tulisi olla selviö kaikissa reunapaikoissa. Selvää on myös, että kaiteiden tulee turvallisuuden lisäksi olla kauniita.

Jokaisella kaupungin työntekijällä tulee olla niin paljon ammattitaitoon kuuluvaa vastuuta ja luovuutta, että hän huolehtii kaiteiden rakentamisesta jokaiseen vähäisessäkin määrin vaaralliselta vaikuttavaan paikkaan. Jos varsinainen operatiivinen työ ei kuulu hänelle, hän kuitenkin selkeästi vie asian hoitamisen henkilöille joille se kuuluu – jos hän on ammattitaitoinen, vastuullinen ja on omaksunut oikean työmoraalin!

Raahelainen veronmaksajaa katseli huolestuneena Raahen Ollinsaaren lähettyvillä kauniissa koivikossa moottorisaha kainalossa liikehtivää miestä.

Oliko harvennettavia puita merkitty etukäteen?

Oliko kaupungintyöntekijälle vain sanottu, että mene harventamaan puustoa sieltä ja sieltä?

Mitä yksittäisen työntekijän päässä voi liikkua kauniissa koivikossa?

Onko hänellä käsitys siitä, mitä tarkoittaa puistometsikkö keskellä kaupunkia?

ooooo

Iltapäivälehti otsikoi itävaltalaisen tytärtään hyväksikäyttäneen isän hirviöksi.

Nimitys ”hirviökin” lienee liian lievä. Isän teot ovat käsittämättömiä. Niistä kertomiseen ei löydy sanoja.

Myös työpaikkakiusaaja on hirviö.

Sanat eivät riitä puhumaan siitä, miten Raahessa on työntekijä joutunut vuodesta toiseen pelkäämään joitakin työtovereitaan.

Teot ovat käsittämättömiä, kun niiden kuvaamiseen ei löydy sanoja.

Vielä 2000-luvulla Raahessa työntekijä on joutunut ottamaan työsuojeluvaltuutettuun yhteyttä, koska hän ei uskaltanut mennä töihin. Työntekijä pelkäsi esimiestään ja työtoveriaan.

Esimies omalla esimerkillään teki työpaikalla mahdolliseksi väkivallan.

Esimies käänsi selkänsä, kun asiallisesti käyttäytyvä, hyvin työnsä tekevä työntekijä meni puhumaan hänelle työasioista. Tuota törkeyttä hän ei uskaltanut tehdä miehille eikä työpaikkakiusaamista harjoittaville.

Puhuttiin myös hovista esimiehen ympärillä.

Omalla käytöksellään ja toimintatavoillaan hän loi työpaikalle työpaikkakiusaamisen mahdollistavan ilmapiirin.

Vuodelta 2006 olevassa haastattelussa Raahen työpaikkaongelmia ratkonut psykologi Satu Hautala sanoi työpaikan ongelmiin puuttumisen olevan usein näennäistä. ”Oikeasti kuitenkaan asialle ei tehdä mitään”.

Tuollakin työpaikalla epäselvä johtajuus teki hirviöiden olemassaolon mahdolliseksi. Itse hirviönä toiminut esimies jätti johtajuuteen tyhjiöitä, joita vallanhimoiset työntekijät käyttivät hyväkseen.

”Pikkupomot” tietävät psykologi Hautalan mukaan aina ongelmia.

”Työpaikalla yksi narsisti voi saada koko työyhteisön sekaisin. … Tässä vaiheessa oikeiden esimiesten on noustava esiin”, Hautala sanoo.

Tuolla hirviömäisellä työpaikalla varsinainen johtaja ei kyennyt puhaltamaan peliä poikki.

ooooo

Poikkeusyksilöt ovat aina koko toimintakulttuurin asia.

Nettilehti Sermones on kirjoittanut ilmiöstä muun muassa artikkeleissaan ”Poikkeusyksilöt ottavat vallan, jos esivalta on moraaliton tai muuten ammattitaidoton” (5.12.2007), ”Neuvostoterrorismi ja natsiterrorismi – kuin kaksi marjaa” (4.6.2007) ja ”Raahea odottaa tehtävä avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen” (29.5.2007).

Raahea koskevassa artikkelissa todetaan, että yksittäinen henkilö ei pääse terrorisoimaan työtoveriaan ja pitämään häntä jatkuvasti pelon alla, ellei yhteisö ole hänelle henkisenä taustana.

Artikkelissa viitataan Mirja Turusen teokseen ”Veripellot”, jossa tarkastellaan vuoden 1918 teloituksista hurmaantuneiden kokonaispersoonaa.

Nettilehti Sermonesin artikkeli kehottaa tarkastelemaan työpaikkaväkivaltaa Turusen periaatteella. Poikkeusyksilöt olivat Turusen mukaan ”systeemille hyödyllisiä”.

ooooo

Pyry ja Putte voisivat muuttaa Raahen ilmastoa.

Raahen politiikassa on alkanut vaikuttaa nuori lääkäri Pyry-Pekka Suonsivu.

Hän ottaa yhteiskunnalliseen keskusteluun laajasti erilaisia asioita ja niitä käsitellessä pysyy asiassa.

Myönteisillä asenteillaan Pyry voisi olla muuttamassa poliittista ilmastoa.

Positiivinen ilmiö on Raahessa myös Puttepossu.

Raahelainen viulunsoitonopettaja Marita Tuhkala on tuotteistanut Juhani Jalaksen lastenlaulun Puttepossusta osakeyhtiöksi.

Puttepossusta ollaan tekemässä näytelmää ja kirjaa. Myös lastenlaulukilpailusta on puhuttu.

Tuhkalan tavoitteena on viestiä Puttepossun kautta iloisuutta ja avuliaisuutta.

Puttepossu on satupossu, jolla on valoisa mieli ja suuri sydän, Tuhkala esittelee innovaatiotaan lehtihaastattelussa.

Tuhkalan Puttepossun ulkonäkö edustaa somaa satupossua.

Voisiko Putte kuitenkin olla hieman enemmän eläimen näköinen?

Tällä hetkellä lasten kirjoissa jo muutenkin on liikaa ihmisinä esiintyviä ja toimivia eläimiä. Tämä rasite on myös Puttepossussa, joka on kuin soma pikkupoika eikä kuitenkaan ole. Joku jo kyselikin, onko Puttepossu se vai hän.

ooooo

Työtätekevän kelpoisuuden ja ansioiden käsittely on ollut yksi raahelaisista keskustelunaiheista.

Raahelainen komisario Antero Aulakoski on valittu Jokilaaksojen poliisilaitoksen apulaispoliisipäälliköksi.

Miltä Aulakoskesta olisi mahtanut tuntua, jos valinnassa olisi mennyt hänen edelleen henkilö, jolla on aivan muu kuin poliisikoulutus?

Miltä olisi tuntunut sen jälkeen, jos hän olisi puhunut asiasta jollekin asiassa mukana olleelle henkilölle ja saanut vastaukseksi naurun?

Nämä kysymykset koskettavat Aulakosken toimialueita, sillä hän on Raahen poliisilaitoksen turvallisuusosaston päällikkö ja politiikassa Raahen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.