Jeesuksen kärsimysviikon tapahtumien kulussa ja hänen asiansa käsittelyn vaiheissa sekä tapahtumien sisällöissä voi nähdä Jeesuksen puolelta suunnitelmallisuutta.

Jeesus tiesi tehtävänsä.

Vanhan Testamentin lupauksen sanaan sisältynyt pääsiäislammas oli esikuva tulevasta Jumalan Karitsasta. Viaton antoi ja tulisi antamaan henkensä viallisten tähden.

Jeesus Nasaretilaisen tehtävänä oli ollut ilmoittaa, että hän on tuo luvattu Jumalan Karitsa joka ottaa pois maailman synnin.

Jeesus ilmoitti tästä vielä kuoleman ajankohdallaankin.

Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema tapahtuivat juutalaisten pääsiäisen aattona eli perjantaina samaan aikaan, jolloin juutalaiset olivat kokoontuneet Jerusalemin temppeliin ja temppelialueelle viettämään lammasuhriin päättyvää pääsiäisjuhlaa.

Pääsiäisjuhla Jerusalemin temppelissä alkoi puolenpäivän eli kuudennen hetken jälkeen. Samaan aikaan alkoi Jeesuksen pääsiäinen eli ristinkamppailu Golgatalla.

Temppelin pääsiäisjuhla päättyi yhdeksännellä hetkellä eli noin kello viidentoista aikaan pääsiäislampaan ja myös juhlavieraitten uhrieläinten teurastamiseen.

Samalla yhdeksännellä hetkellä Jeesus Nasaretilainen kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Joh. 19: 16 – 30
”Jeesusta lähdettiin viemään.

Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata.

Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen.

Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.

Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi.

Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: Älä kirjoita: ´Juutalaisten kuningas`. Kirjoita, että hän on sanonut: `Minä olen juutalaisten kuningas`.

Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin”.

Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa.

He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa”.

Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:
– He jakavat keskenään vaatteeni
ja heittävät puvustani arpaa.

Juuri näin sotilaat tekivät.

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria.

Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!”

Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!”

Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen.

Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano”.

Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo`on päässä Jeesuksen huulille.

Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty”.

Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.”