Kuhmon Ihminen ja Kosmos-tapahtuman yleisökeskustelussa viime viikon lauantaina kerrottiin omakohtainen havainto minkkiturkkisesta naisesta, joka oli ostanut Helsingin Stockmanilta pienen viinipullon ja ottanut siitä ryypyn heti kaupan ovien ulkopuolella.

Kyseiseen aihepiiriin kuuluvaa keskustelua Ihminen ja Kosmos-tapahtumassa käytiin Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professorin Mari Vaattovaaran luennon pohjalta. Luennon aihe oli ”Lähellä ja kaukana – kaupungistumisen kahdet kasvot”.

Vaattovaara nimesi kaupungistumisen nykyisiksi ilmiöiksi monikulttuurisuuden ja ikääntymisen haasteet sekä kolmantena ongelmaksi nimettävän uuden ilmiön, itse aiheutetun dementian.

Vaattovaara tarkoitti itse aiheutetulla dementialla keskiluokkaisten, hyvätuloisten alkoholiperäistä dementiaa.

Luennoitsijan tutkimustulokset liikkuivat Helsingin kartalla, mutta asia koskettanee muutakin Suomea.

Yleisökeskustelussa mainittiin mieshenkilöistä, jotka kahden eläkevuoden jälkeen olivat taantuneet. Yksi helsinkiläisistä puheenvuoroista kertoi omasta korkeasti koulutetusta naisystäväpiiristään, joka potee elämäntarkoituksen ongelmaa.

Mistä liian varhain dementoituville löytyisi elämän tarkoitus?

Suomea monikulttuurisuus on kohdannut myös kerjäläisten muodossa. Romanian romanien kerjuumatkat Suomeen ovat tulleet tutuiksi. Heidän elinolonsa omassa maassaan tiedetään.

Romanien olot Romaniassa ovat kurjat. Ainakin Helsingistä käsin niihin on käyty tutustumassa virallisesti ja johtopäätös on, että romaneja on autettava heidän kotimaassaan. Suomalaisten kaupunkien katujen kerjäläisille annetut rahat estävät heidän todellisen auttamisensa.

Viime viikolla oli jo raahelaisen marketin paikoitusalueella romanialainen mies tarjoamassa ruusuja ja kerjäämässä rahaa.

Romanikysymys tarjoaisi Helsingin ja Suomen muiden paikkakuntien minkkiturkkijuopoille ja muille elämäntarkoituksen puutetta poteville mielekkään tehtävän, mission.

Mutta ei niin, että hössöttämisellä vain vahvistettaisiin romanien jäämistä elämään eristyksissä ilman integroitumista eli kotoutumista muuhun yhteiskuntaan.

Aiheen tämän kaltaiseen epäilyyn antaa romanikysymysten hoitaminen Suomessa.

Useilla eläkeläisillä tai suomalaisilla yleensä on kokemusta yritysten perustamisesta ja etätyöstä. Käsityötaitoisia romaneja lähellä olisivat vaikkapa erilaiset kokoamistehtävät. Näistä kai lienee kysymys Nokiankin suuressa Romania-projektissa.

Suomessa on alihankkijayrittäjyyttä mitä erilaisimpiin tarkoituksiin.

Ei muuta kuin liioilla eläketuloilla, yhteisillä keräyksillä sekä muilla rahoituslähteillä rakentamaan köyhistä köyhimpiin ja kurjista kurjimpiin kaupunginosiin suomalaista tasoa olevat tehdastilat ja koulutuksella panemaan työt käyntiin.

Kouluttajat löytyisivät elämän tarkoitusta etsivien omista joukoista.

Heidän joukossaan olisi muutenkin mitä erilaisimpien alojen ohjaajia, kouluttajia ja opettajia.

Nyt kaikki luovuuden suuret virrat liikkeelle!