Raahen Kaupunginrannan asemakaavasta käytävän keskustelun yhteydessä olisi hyvä käynnistää hanke kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi Raaheen.

Ympäristöministeriö edellyttää, että kansallisen kaupunkipuiston tulee olla osa kaupunkirakennetta eli sen tulee alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.

Tämän edellytyksen täyttää Raahessa Nettilehti Sermonesin jo kuntalaisaloitteeksi muuttunut esitys Ruonanojan parantamisesta kauneuskanavaksi sekä ympäristöhankkeeksi.

Toinen sopiva alue on Kaupunginrannan asemakaavaehdotuksen ja meren väliin jäävä alue, jonka voisi suunnitella todelliseksi kulttuurikaupunkipuistoksi, johon uusi kaavoitettu alue liittyisi saumattomasti, sen puolestaan liittyessä saumattomasti ydinkeskustaan.

Kaupunginrantaan jää laaja puistoalue huolimatta kirjaston ja lukion läheisyyteen rakennettavasta tiheästä kaupunkiasutuksesta kerrostaloineen.

Alue on Raahen pitkäaikaisen nuorisotyön asiantuntijan, äskettäin neuvoksen arvon ansioistaan kaupungin virkamiehenä saaneen Mauri Pirilän Kaupunginrannan asemakaavasta tekemän muutosesityksen sanoin ”Raahen kaupungin ja kaupunkilaisten arvokkainta maaomaisuutta”, jonka käytöstä hän on esittänyt laajaa kansalaiskeskustelua koskien valmistunutta ja muistutuksia varten esillä olevaa Kaupunginrannan asemakaavaehdotusta.

Suomen kaupunkipuistoverkostoon on tarkoitus ottaa eri puolilta maata kymmenen erilaista kaupunkia.

Kaupunkipuistoverkostoon liittymisestä tekee esityksen asianomainen kaupunki itse, päätöksen tekee ympäristöministeriö.

Ensimmäisen kaupunkipuistoesityksen on tehnyt Hämeenlinna vuonna 2001. Seuraavaksi ovat toteutuneet Porin ja Heinolan kaupunkipuistohankkeet. Vireillä ovat Forssan ja Turun hankkeet.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen korosti kansallisten kaupunkipuistojen merkitystä Vihervuoden avajaisissa viime viikolla Tampereella.

Tiilikaisen mukaan kaupunkipuistot ovat kaupunkien arvokkainta viherympäristöä ja luovat kuvaa viihtyisästä, kauniista ja luonnonläheisestä kaupungista.

Kaupunkipuistojen tarkoitus on muun muassa turvata viheralueiden säilyminen virkistyskäytössä.

Tänä vuonna vietetään neljättä Vihervuotta. Aiemmat ovat olleet vuosina 1985, 1995 ja 2000.

Vihervuoden koordinoijana toimii Viherympäristöliitto ry, jonka kotisivulla ovat Vihervuoteen liittyvät tapahtumat. Pääosin Etelä-Suomeen on joka kuukaudeksi suunniteltu tapahtumia.

Tapahtumien aiheissa on yhtä hyvin Ruukkunarsisseilla näyttävyyttä kaupunkimaisemaan-tapahtuma useissa kaupungeissa, on Valtakunnallinen viheralan tutkimuspäivä, on istutustapahtuma Pappilan Omenatarha, Koulupihat Kevätkuntoon!-päivä sekä Syreenipuiston avajaiset Tampereen Litukanpuistossa. Elo-syyskuun vaihteessa ovat Kansalliset kaupunkipuistopäivät ja Vihervuoden päätapahtuma Mikkelissä toukokuun lopulla.

Innostuakseen vastaavien tapahtumien järjestämiseen sekä kaupunkipuiston perustamishankkeen käynnistämiseen omassa kaupungissaan Nettilehti Sermones tarjoaa lukijoille vierailun syreeninkukkarunsauteen. Vierailun voi tehdä linkissä ”Värivalokuvia 1900-luvun alun Venäjältä”.

Vihervuoden avajaisissa Tampereella oli yhtenä aiheena myös pihasyreeni, monimuotoinen kulttuurikasvi. Esitys koski tutkimustuloksia vuonna 2005 Helsingin yliopistossa käynnistyneestä syreenien vanhoista jalomuodoista. Suomesta on tavattu perinteisten muotojen lisäksi yli 50 erilaista pihasyreenilajiketta. Pihasyreeniä on käytetty koristekasvina Suomessa jo yli 250 vuotta.

Viherpäivien lukuisissa teemoissa pohdittiin myös maan kohoamisen vaikutusta ja salaisten puutarhojen ilmestymistä. Maisema-arkkitehti Anna-Kaisa Aallon luentoon sisältyi veden luonnonmukainen käsittely, mikä on Vaasassa ollut osa kaavoitusta ja puistorakentamista jo parinkymmenen vuoden ajan.

Aiheena olivat myös viherrakentamisen kasvivalikoimat, sillä nyt on aika pohtia, miten turvataan puutarha- ja puistokasvillisuus ainakin vuoteen 2050 saakka. Tämän luennon piti professori Peter Tigerstedt.

Luennossa ”Puutarha lapsen ja nuoren toimintaympäristönä” kysyttiin, millaista on lasten ja nuorten puutarhakulttuuri tänään ja mitä se voisi olla. Sosiaaligerontologian dosentti Tommi Sulander Helsingin yliopistosta luennoi aiheesta ”Viheralueet edistävät hyvinvointia”. Hän totesi, että vaikka ympäristön toimivuuden merkitys muun muassa ikääntyvien toimintakykyyn on tiedostettu, viherympäristön hyvinvointivaikutukset eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota.