Metsäyhtiöiden läpinäkymätön ja suljettu tapa toimia muistuttaa patruunahenkeä ja herravaltaa.

Rivikansalainen ei ole voinut ymmärtää, mikä Suomen metsien käytössä ja hoidossa on niin vaikeaa, että niissä on jatkuva riita päällä.

Yhtiöiden ja niiden toiminnan kritisoijien selontekoja seuratessa pysyy päällimmäisenä epätietoisuus: mistä perimmältään on kysymys?

Mistä Stora Enson Kemijärven tehtaan lakkauttamisessa on perimmältään kysymys?

”kun yhtiön herrat tai vuorineuvos tulivat käymään Voikkaalla, tehtaan alueelle muodostettiin kunniaportti, ja työläiset seisoivat kahta puolta hurraamassa eläköötä. Kun johtaja käveli tehtaan alueella, piti nostaa lakkia ja kumartaa. Työläisistä kehittyi `vähän sellaisia herraa vihaavia` siihen aikaan.”

Näin kuvaa Mirja Turunen kirjassaan ”Veripellot” vuoden 1918 sisällissodan surmatöitä edeltävistä asetelmista Pohjois-Kymenlaaksossa.

Vapaussodan ja kansalaissodan puhjettua Kymenlaaksossa veri kuohahti ensimmäisenä Kuusankoskella, jossa sijaitsivat tuolloin maailman suurimman paperintuottajan Kymi Osakeyhtiön tehtaat.

Turunen kertoo, että siellä sisällissota kärjistyi kenties puhtaimmin kumoukselliseksi luokkasodaksi, jossa vastakkain olivat suuri tehdasväestö ja ruotsinkielinen tehtaan johto sekä virkailijat.

Kymiyhtiön työväki asui kolmessa tehdaskylässä Voikkaalla, Kymintehtaalla ja Kuusankoskella. Tehdaskylien noin 10 000 asukasta eli yhtiöstä, ja kaikki toiminnot paikkakunnalla palvelivat tehtaan ja tehtaalaisten tarpeita. ”Yhtiöt olivat patriarkaalisesti johdettuja. Työläiset olivat täysin riippuvaisia työnantajastaan, jota edustivat isännistö ja mestarit.”

Patruuna-aikana Suomen monien suuryritysten ulkomaalaiset perustajat, omistajat ja johtajat olivat aikansa globalisaation toteuttajia.

Olivatko yhteiskunnallista kireyttä synnyttäneet patruunahenki ja herravalta seurausta siitä, että oli tultu tekemään ensisijaisesti tulosta?

Viimeaikaisista tehtaiden lakkauttamisista erityisesti Kemijärven tapaus muistuttaa patruunahenkeä ja herravaltaa.

Nokian toimenpiteet Bochumin tehtaan sulkemisessa saivat inhimillisemmät kasvot johtaja Olli-Pekka Kallasvuon henkilökohtaisessa vastuunottamisessa kuluneella viikolla. Myös tehtaan sulkemisen syy tuli sanotuksia selvin sanoin. Tehtaan menot ovat liian suuret tuloihin nähden. Tehdas ei kannata.

Nokian johtaja jopa pyysi anteeksi saksalaisilta työntekijöiltä.

Stora Enson johtaja ei ole sitä tehnyt. Hän ei ole tullut julkisuuteenkaan kuten Nokian johtaja Kallasvuo.

Kemijärven tehtaan lakkauttamisen syyt ovat edelleen epäselvät.

Läpinäkyvyyden ja avoimuuden tulisi kuitenkin toteutua myös Kemijärven tehtaan tapauksessa.

Tapahtumiin reagoivissa on aina poikkeusyksilöitä tai muuten äärimmäisin tavoin reagoivia, jotka voivat lähteä viemään asioiden ratkaisemista omaan suuntaansa.

Tilannetta muuten hyväksi käyttäviä on jo liikkeellä.

Mitä tekevät nyt Stora Enson osakkeiden omistajat? Heidän arvopohjastaan ja osaamisestaan on kysymys.