Kunnioitettu Arvo Ylppö oli aikoinaan sanonut,
että lapselle tekee vain hyvää syödä hiekkaa
laatikosta, jonne jo aikaa sitten kesytetty kissa
on tehnyt tarpeensa, tai jotain sinne päin.

Ajatus mitä tarkoitan on se, että kaikkeen tottuu jos uskaltaa.

Ruoka mitä syömme, voi olla jo liiankin tarkoin
valvottua yhteisen Euroopan tasolta?
Johtaako tämä siihen, että emme kestä mitään
muualta tulevia pöpöjä, vaan meidän on
sulkeuduttava tänne keskoskaappiin, että emme saa mitään vaivoja.

Minulla oli mahdollisuus nähdä tänä vuonna Thaimaan kylmäketjun toimivuus.

Lämpöä noin 28, ja kauppahallin käytävällä rouva
skootterilla ajoi ostoksille ja hankki illaksi
perheelleen kalaa ja viereisestä pöydästä vihanneksia.
Oli kyllä vaihtoehtojakin, sillä viereisessä
tiskissä oli tarjolla possua ja kaikkea mitä sen
sisältä löytyykään. Koiria siellä löntysteli,
mutta kissoja ei sitten tietysti ollut paikalla.

Minä olen aina ajatellut, että mikään ei saa olla
vierasta, ja kaikkeen tottuu.
En tarkoita sitä luomuviljelijänä, että
luomutuotanto olisi jotenkin likaisempaa, vaan
sitä että sen mukana olen saanut vastustuskykyä
luonnon omien mekanismien avulla, joka helpottaa minun elämääni.

Kielloista huolimatta pesin hampaani hanavedellä
ja söin aina sitä, mikä tilatessa tuntui hyvältä (oli kaksi
keittoa niin väkevää, että syömättä
jäivät, mausteita, mutta kieleen on jo tunto
palannut). Katukeittiöiden tosi kummallista
tarjontaa maistelin mielenkiinnolla koko ajan,
eikä minkäänlaisia mahavaivoja ollut koko reissun aikana.

Pelätäänkö me liikaa kaiken maailman lintuflunssia, että emme uskalla kohta tehdä tai syödä mitään, mikä ei ole laboratoriossa täysin ilman luonnon omia makuelämyksiä kasvanutta?

Toivottavasti sain ärsytettyä muutaman ihmisen väittelyyn asiasta kanssani.

Terveisin Niittymylläri mk.