Kaiken aikaa on ollut selvää, että presidentti Vladimir Putin jatkaa Venäjän politiikassa tai yleensä yhteiskunnassa merkittävänä vaikuttajana. Miten muuten voisi ollakaan?

Presidentti Putinilla on vahva työkokemus ja venäläisen sekä aikaisemman neuvostoliittolaisen yhteiskunnan tuntemus. Lisäksi hänellä on kansainvälisessä yhteisössä liikkuessaan luottamus neuvottelukumppanina.

Mitä täällä muualla Euroopassa on oikein luultu ja ajateltu hänen jatkosuunnitelmistaan? Miksi hän ei olisi saanut ajatella ja suunnitella itselleen merkittävän vaikuttajan paikkaa, koska hän jo on merkittävä vaikuttaja? Hän ei ole vielä edes iällä pilattu. Miksi hän ei olisi saanut ajatella tulevaisuuttaan?

Sittenkö olisi oltu tyytyväisiä, jos hän olisi antanut ilmoituksen muuttamisestaan metsänkätköihin rakennettuun pieneen mökkiin?

Venäjän vaaleja on etukäteen pidetty yhden puolueen vaaleina. Venäjän parlamenttiin eli duumaan tulee kuitenkin kolme muuta puoluetta. Yhtenäinen Venäjä-puolueen lisäksi duumassa tulevat olemaan edustettuina kommunistinen puolue, liberaalidemokraattinen puolue sekä oikeudenmukainen Venäjä-puolue.

Sitä paitsi Yhtenäinen Venäjä-puolue sai vain vähän yli 63 prosenttia annetuista äänistä. Ennakkoarvailujen perusteella olisi luvun voinut olettaa olevan suurempi.

Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-ohjelman johtaja Arkady Moshes on myös arvioinut Putinin kannatuksen jääneen odotettua alhaisemmaksi. STT:n haastattelussa hän pitää Yhtenäinen Venäjä-puolueen kannatusta osaksi myös ainoastaan presidentti Putinin kannatuksena. Hänen arvionsa mukaan kuudestakymmenestä prosentista noin 40 prosenttia kannattaa presidenttiä aktiivisesti. ”Se on tietenkin paljon, mutta varsinaisena kansanäänestyksenä se ei olekaan niin korkea kannatus.”

Moshes on myös arvioinut, ettei tuleva duuma lähde muuttamaan perustuslakia presidentin valtaoikeuksien osalta. Venäjältä jo saatujen lausuntojen tai puheenvuorojen perusteella hänen arvionsa on oikea.

Euroopan unionilla ja Venäjän lähinaapureilla ovat edessään rakentavan kanssakäymisen oppivuodet. Venäjällä on oma poikkeava historiansa. Epäkohdista ja vaaleihinkin liittyvistä epäselvyyksistä on keskusteltava ja ne on tutkittava, mutta ei ole asianmukaista jäädä syyttelemään vaaleja farssiksi.

Saksan liittokansleri Angela Merkelin nihkeän asenne presidentti Putinin toimia kohtaan pitää nähdä myös Merkelin lapsuuden ja nuoruuden DDR:n kasvuympäristön valossa. Merkel on läheltä nähnyt, mitä on elää yksityiselämään ja kodin seinien sisäpuolelle ulottuvan valtion kontrollin kanssa.

Oikeampi on Merkelin edeltäjän Gerhard Schröderin asenne kohdata Venäjä kumppanina. Tämän tulee olla myös Suomen ja suomalaisten asenne. Venäjä tulee nähdä osana kansainvälistä yhteisöä, jonka osa on myös Suomi.