On odotettavissa mielenkiintoista kansalaistoimintaa mikäli raahelainen hanke saada Rautaruukki kotimaiseen omistukseen yli 50-prosenttisesti onnistuu.

Hankkeen käynnistämistä lupailleen raahelaisenkaupunginvaltuuston jäsenen Eero Raivion mukaan vastaava kansalaisaktiivisuus on onnistunut Ruotsissa.

Ajatus on kannatettava.

Liian paljon on passiivisuutta, jossa tyydytään muiden tekemiin suunnitelmiin ja päätöksiin sen sijaan että toimittaisiin niillä suurilla mahdollisuuksilla, joita Suomessa kansalaisilla on.

Suomi on kansalaisyhteiskunta ja tätä aarretta tulisi vaalia kuin arkaa tulta. Aarre säilyy vain, jos kansalaiset itse tahtovat sen säilyvän. Kansalaisaktiivisuuden tulisi olla jokaisen suomalaisen sydämen asia.

Kansalaisaktiivisuuden toteuttaminen edellyttää paitsi oman itsensä motivointia myös sen valvomista, että toiminta tapahtuu sivistysyhteiskunnan keskustelukulttuurin menetelmin.

ooooo

Raahelainen kansanedustaja Inkeri Kerola on viime aikoina saanut kuulla kunniansa. Paikallislehti Raahen Seudun kolumni ”Valtionyhtiöiden myyjät” 13. marraskuuta ei ole lehden lukijoilta vieläkään unohtunut. Yleisönosaston tekstiviesteissä on kirjoitusta toistuvasti kommentoitu, eikä suinkaan kiittelevästi.

Kolumni oli irvailua eikä asiasta tietämättömämpi lukemaansa ymmärtänytkään. Kysymys oli Rautaruukin omistajapolitiikasta, jossa Kerolan sanailun kohteena oli nimeltä mainiten sama henkilö eli Eero Raivio, jonka johdolla linja-autolastillinen raahelaisia kävi valtionyhtiölain käsittelypäivänä 17. – 18. joulukuuta eduskunnassa.

Kerola on toisessa yhteydessä – nyt kun hän on Rautaruukin omistajuudesta jotakin julkisuudessa sanonut – ilmaissut puoltavansa valtion omistusta Rautaruukissa. Samasta asiasta ovat Raivion johtamat eduskunnassa kävijät kantaneet huolta.

Kerola ivailee kirjoituksensa kohteiden toimintaa, yhteydenottoa Helsinkiin ”Liekö niin, ettei ammattiosasto kaks’satanen enää työllistä vasureita, vai miten nämä ulkoraiteelle joutuneet ehtivät toimitusjohtajan tuuraajiksi Helsinkiin?”

Kerolan teksti jatkuu ”Käsittelyssämme oleva lakiesitys, jota muuten puidaan muualla kuin lehtien palstoilla, on tietysti hallituspuolueiden välinen asia.”

Kolumnin lukija joutuu vain toteamaan, että lehtien palstat ovat nimenomaan niitä, joilla kansalaiskeskustelua ainakin tulisi käydä eikä valtionyhtiölaki ole vain hallituspuolueiden asia.

Kerolan kirjoitukset eivät aina ole selkeitä. Kielellinen ilmaisukaan ei aina osoita tyylitajua. Henkilökohtainen näkemys, jota kansanedustajilta odotetaan, saattaa kirjoituksissa jäädä hämäräksi ja tähän puutteeseen viittaavia kommentteja Kerola on kirjoituksistaan saanutkin.

Käytöstapojen tulisi kuitenkin olla asialliset, vaikka taidoissa olisi puutteita.

ooooo

Raahen Rautaruukin rautakourat olivat valtionyhtiölain käsittelypäivänä 18.12. eduskunnan lehterillä innostuneet taputtamaan raahelaisen kansanedustajan Unto Valppaan puheelle.

Mielenilmaisut eduskunnan lehteriltä ovat kiellettyjä ja raahelaiset toimivat vastoin ohjeita.

Raahelaisen Onni Heiskasen mukaan puhemiehenä toiminut Seppo Kääriäinen yllättyi täysin ja ”alkoi hermostua tempauksestamme”.

Heiskasen mukaan myös eduskunnan turvamiehet hikoilivat rautakourien selän takana ja ”oli hilkulla, ettei meitä komennettu lehteriltä ulos. Ja minulla allekirjoittaneella oli suuria vaikeuksia pitää turpaani kiinni, sillä niin paljon asiaa olisi ollut”.

Raahelaisissa lehdissä julkaistu Heiskasen kirjoitus ”Käytiin eduskunnassa” päättyy kysymykseen toiselle raahelaiselle kansanedustajalle Inkeri Kerolalle ”Miksi äänestit 18.12.2007 nollalinjaa?”

ooooo

Raahen rautakourien esiin tuoma ajatus saada Rautaruukki yli 50-prosenttisesti kotimaiseen omistukseen on kannatettava tavoite, mutta siitä on huolehdittava, ettei toimintatavoissa vilahtele vasemmistoliiton historian kommunistinen väkivalta.

Kaikenlainen häiritsevä toiminta muistuttaa historiasta ainakin puolueen ulkopuolisia.

Vasemmiston historiallisissa juurissa – jos oikeistonkin – on kauheuksia, joista ei nykyisessä toiminnassa saa olla jälkeäkään.

Rautakourien taputukset eduskunnan lehterillä olivat varmaan spontaani reaktio tärkeäksi koetussa asiassa. Niillä kuitenkin rikottiin ohjetta lehterirauhasta.

Rautaruukin suomalaisomistushankkeessa rautakourien tulisi jatkossa pyrkiä motivoimaan puoluerajat ylittäviä kansalaispiirejä. Jos hanke kiristyy poliittiseksi, sillä ei välttämättä ole onnistumisen mahdollisuuksia.

On vältettävä myös kotimaisen suuromistuksen vaara.

Kansanedustaja Valpas puhuu ja kirjoittaa asiallisesti, mutta hänen henkisessä ympäristössään liikkuu radikaaleihin toimintoihin alttiita kannattajia.

Yksi taho Valppaan tukijoista on raahelaisen musiikinopettajan Pauli Ylitalon sanoittama laulumusiikki, jossa on ollut huumorin varjolla irvailua ajan ilmiöistä ja politiikan edustajista tavalla, johon sopivat Alpo Rusin kuvaukset 1970-luvun uusstalinistien sketseistä. ”Taistolaisuus heitti varjonsa Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan, medioihin ja jopa yliopistoihin. Uusstalinisteille ominainen ilkeämielinen kielenkäyttö oli vielä voimissaan 1990-luvun journalismissa. Nyt se löytyi sketseistä, ammattipoliitikkojen puolustuksesta, ’länsihurmaan’ retkahtaneiden nolaamisesta.” Näin kirjoittaa Rusi teoksessaan Marian kadun puolelta.

ooooo

Olipa asia miten hyvä ja kannatettava tahansa, menettelytapojen tulee olla tavoitteen kanssa sopusoinnussa. Asiallisuus ennen kaikkea ja palvelijan mieli.