Rooman kadulla tuli vastaan äiti tyttärensä kanssa. Turistipariskunta tiesi varautua tasku- tai laukkuvarkausyritykseen, kun äiti levitti kauppaamansa liinan turistin ja itsensä väliin. Sieltä alta tytär sitten pujottaisi kätensä hyväuskoisen turistin kupeille.

Äidin silmät jäivät mieleen. Naisen katseessa ei ollut inhimillisyyttä, muistaa mies – jonka vyötärön tienoo varkaita kiinnosti – vielä vuosien päästä.

Kuitenkin kauppaajat olivat päältä päin kuin ketkä tahansa äiti ja varhaisnuoruuden kynnyksellä oleva tytär.

Anna-Kaisa Hermunen kirjoitti Radio ja TV-sivulla sunnuntain Kalevassa otsikolla ”Pedon merkki”. Hermunen kirjoittaa kolumnissaan Jokelan koulusurmasta ja päättää kirjoituksensa: ”Katson valtakunnan päälehden sivun kokoista kuvaa ampujasta. Minusta hänen silmissään on pedon merkki”.

Niin, miten on mahdollista, että ihanaa nuoruutta elävän 18-vuotiaan silmissä voisi olla pedon merkki?

Suomessa tunnetaan vanhastaan sanonta ”silmät ovat sielun peili”.

Muutama viikko sitten Kirkon Ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen puhui radion aamuhartaudessa Kongon raakuuksiin pakotetuista lapsisotilaista. Taistelijoiden riveistä vapautettuja lapsia eivät enää koditkaan ole valmiita ottamaan takaisin.

Mitä väkisin kodista riistetyistä lapsista on siis tullut? Mitä heistä on tehty?

Pentikäinen otti puheeseensa Raamatusta Jeesuksen – Suuren Kasvattajan – sanat lapsista ja lasten viettelijöistä. ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

Käsittämättömät pedot, pedofiilit, turmelevat lapsen ruumiin ja vammauttavat lapsen sielun ja hengen.

Alakulttuurin elokuvat, videot, valokuvat, tekstit ja pelit – olivatpa ne internetissä tai muualla – käyvät käsiksi suoraan lapsen ja nuoren sieluun ja henkeen eikä ruumiskaan jää turmelematta.

Hyvällä maullaan itseään mainostava päivälehti on valmis julkaisemaan valokuvia, joissa nuoret – nuoret tai nuoret aikuiset miehet – esittelevät milloin mitäkin, pääasiassa musiikkijulkaisujaan, yhtyeitään, vihainen ilme kasvoilla. Vihaisen ja raa´an ilmeen viestejä ovat viha ja raakuus.

Myös Jokelan surmaaja oli täynnä vihaa. Hän oli myös raaka.

Hänkin oli joutunut pois oikeasta kodistaan, lapsuuden ja nuoruuden valosta ja luottamuksesta.