Simon seurakunnan kirkkoherra sekä Oulun ja Joensuun yliopistojen dosentti, rovasti Seppo Lohi on saanut päätökseen lestadiolaisuutta käsittelevän historiasarjansa kolmannen osan ”Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat”.

Tutkimus rajautuu vuosiin 1846 – 1934.

Historiasarjan aikaisemmat osat ovat Sydämen kristillisyys (1989) ja Pohjolan kristillisyys (1997). Näiden kuten myös uusimman teoksen kustantaja on SRK eli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys.

Viime viikolla Oulussa julkistettu tutkimus selvittää 1900-luvun taitteessa lestadiolaisuudessa tapahtunutta hajaannusta. Herätysliikkeestä irtaantuivat tuolloin omiksi suunnikseen uusheräys, esikoisuus ja vanhoillisuus.

Tutkimusaihetta kuvataan teoksen kansikuvassa kolmihaaraisella salamaniskulla.
Salaman haarat kuvaavat herätysliikkeen kaikissa osapuolissa traumaattisena koettua hajaannusta, Lohi selittää Päivämiehen haastattelussa.

Oulun maakunta-arkiston johtaja Samuli Onnela näkee Lohen tutkimuksen olevan lestadiolaisuuden lisäksi pohjoisen Suomen ja jokaisen ihmisen henkilökohtaista historiaa.

Julkistamistilaisuudessa Onnela sanoi Päivämiehen mukaan myös, että jokainen pohjoisen ihminen kantaa perimätiedossaan jotakin lestadiolaisuuden historian vaihetta.

Päivämiehen haastattelema Lohi on kokenut hajaannusten vaikuttaneen asettumista yhä uudelleen Raamatun äärelle.

Mielenkiintoisina yksityiskohtina tutkimuksessa ovat muun muassa Ruotsin kuningashuoneen vaikutus lestadiolaisuuteen sekä synninpäästön käytön historia. Lohen tutkimusten mukaan synninpäästö on aina ollut lestadiolaisuudessa käytössä. Se ei ole Raattamaan käyttöön ottama. Se on elävässä kristillisyydessä ollut käytössä jo ennen lestadiolaisen herätyksen syntymistä, hän korostaa.

Yli 500-sivuinen tutkimus on ilmestynyt sopivasti joulumyyntiin. Kirjaa on saatavissa myös eri rauhanyhdistyksissä.