Kirjailija Astrid Lindgrenin syntymästä on tänään 14. marraskuuta kulunut 100 vuotta.

Rakastettua kirjailijaa juhlitaan Ruotsissa koko vuosi, jossa kohokohtina ovat olleet kesäkuun alkupäivät kirsikan kukinnan aikaan ja toinen kohokohta on tällä hetkellä syntymäpäivän aikoihin.

Kirsikan kukinnan aika koulujen kesäloman alkaessa oli ja on monien muiden ruotsalaisten lempivuodenaika.

Juhlinnan ja tapahtumien keskuksia ovat Lindgrenin kotiseutu Småland Etelä-Ruotsissa sekä hänen syntymäkaupunkinsa Vimmerby, jossa sijaitsee satujen teemapuisto Astrid Lindgrenin Maailma.

Lindgrenin vanhemmat olivat Samuel August Ericsson (1875-1969) ja Hanna Jonsson (1879-1961). Perheessä oli vuonna 1907 syntyneen Astridin lisäksi isoveli Gunnar (s.1906), siskot Stina (s.1911) ja Ingegerd (s. 1916).

”Samuel August oli ainutlaatuinen kertoja, hänellä oli muistissaan suunnaton määrä ihmisiä, paikkoja ja tilanteita. Hän muisti tuhansia pieniä konkreettisia yksityiskohtia omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Hän muisti äyrilleen, miten paljon härkä maksoi vuosisadan alussa tai mitä hänellä oli eväsrepussaan kun hän tuli Linköpingiin vuonna 1902. Hän muisti tarkalleen ihmisten puheet ja hullunkuriset sanonnat. Kaikki tämä sulautui hänen jokapäiväiseen puhetapaansa.”

Myös Astridin sisarukset Gunnar, Stina ja Ingegerd ovat elämänsä aikana tavalla tai toisella olleet kirjoittavia ihmisiä. Gunnarista tuli poliittisia satiireja kirjoittava kansanedustaja, Stinasta kielenkääntäjä ja Ingegerdistä lehtinainen. Isä Augustilla olikin tapana sanoa: ”Minulla on nii kummallisia mukuloita. Kaikki senku sanoja rustaavat. Mite ne sillai pakkaa kaikki yhtee perheeseen?”

Näin kertoo Margareta Strömstedt Astrid Lindgrenin elämäkerrassa.

Äiti, Hanna, oli ”enemmänkin viileän älykäs”. Hän kirjoitti nuoruudessaan runoja ja olisi halunnut opiskella opettajaksi. ”Kun lukee hänen kirjeitään, on vaikea ymmärtää, että hän on käynyt vain kuusi vuotta kansakoulua. Hän muotoilee sanottavansa vaivattomasti ja löytää kielelle ominaisen rytmin”, Strömstedt kuvaa.

Äidin isä Jonas Petter Jonsson (1832-1910) oli suurta luottamusta nauttiva talonpoika, kirkkoväärti ja lautamies. Hän toimi usein kyläläisten kirjurina. Myös hän saattoi johonkin tilanteeseen kirjoittaa runon. Hänet tunnettiin myös sanavalmiina.

Kerran Jonas Petter vei papille veroja, kymmenyksinä vasikannahan. Rovastin mielestä nahka ei ollut riittävä. Tähän Johan Petter, Astridin isoisä, tuumasi: ”Riittihän se vasikallekin!”