Suomessa on oltu kuin ei oltaisikaan, vaikka Venäjän taholta on esitetty strategista kumppanuussopimusta ja sotilaallista yhteistyötä yhteisine sotaharjoituksineen.

Presidentti Urho Kekkosen oppilaita kun ollaan.

Kun Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinov vierailullaan kesällä 1978 ehdotti presidentti Urho Kekkoselle vastaavaa, mitä venäläinen lähetystöneuvos Vladimir Kozin äskettäin ehdotti koko Suomelle, presidentti Kekkonen oli kuin ei olisikaan. Hän oli kuin ei olisi kuullutkaan ja muina miehinä jatkoi vieraansa saunottamista. Lieneekö innostunut heittämään tavallista paremmat löylytkin.

Kozinin ”ulostulo” kertoo toisaalta sen, että Naton ja Venäjän mahdollisessa konfliktissa Suomen olisi Naton jäsenenä vaikea valita puolueettomuutta. Myös rauhan aikana Suomen ja Venäjän välisen pitkän rajan herkkyys lisääntyisi Suomen ollessa Naton jäsen.

Sanoiko Kozin lopulta vain sen, mitä jo tiedetään?

Venäjän kanssa yhteisistä sotaharjoituksista kieltäytyminen ei myöskään ole Suomen kannalta niin itsestään selvää kuin oli kieltäytyminen Neuvostoliiton kanssa. Etsitäänhän nyt yhteistyön muotoja Ruotsin ja Norjan kanssa. Kaikki naapurimaat ovat Suomelle yhdenvertaisia.

Jäljelle jääkin raju historia itäisen naapurivaltion kanssa. Sen prosessoiminen ja selvittäminen ei onnistu uhkakuvien varjossa, vain ystävällinen ja vuorovaikutteinen ilmapiiri tekevät sen käsittelemisen mahdolliseksi. Tarvitaan laajoja ja vahvoja kansalaisyhteiskuntien kosketuspintoja, mutta ennen kaikkea taitavaa valtiodiplomatiaa.