Suomalainen yhteiskunta on sekaisin.

Pelottaa, pelottaa.

Sairaanhoitajien lakkouhka, muut lakot, Stora Enson ilmoitus Kemijärven sellutehtaan sekä Summan paperitehtaan ja Anjalan tehtaan aikakauslehtipaperikoneen sulkemisesta, masennuksen räjähdysmäinen lisääntyminen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syynä, lasten ja nuorten pahoinvointi, yleissivistykseksi muuttumassa oleva osin räävitön viihde-elämä jne

Vaikka Tehyn toimintasuunnitelmat ovat järeät, valtiovalta ei aio antaa periksi. Mutta miten Stora Enson lakkautukset osuivat juuri näin vaikeaan aikaan? Paperimiehet jos ketkä ovat ajaneet etuuksiaan järein asein. Saavatko he nyt jälkikäteen kokea opiksi kaikille järeitä aseita käyttäville, että herra se on herrallakin?

Olipa hoitajien palkka mikä tahansa, se on pitkän aikavälin asia. Tällöin myös sen hoitamisessa on käytettävä pitkää aikaväliä, ei kertarysäyksiä. Suomalainen ja pohjoismainen keskustelukulttuuri on niin kallisarvoinen aarre, että sen opettelemisessa ja siihen aktivoimisessa olisi tekemistä vähän jokaisella ammattijärjestöllä.

Palkkauksensa maltillisen hoitamisen ohella hoitajat voisivat aivan vanhanaikaisesti iloita siitä, että heillä on työtä. Heillä on myös ruokaa ja lämmintä. Heidän ei tarvitse olla polvillaan Helsingin eikä Oulun kaduilla kämmenpohja koppuralla.

Jos jollakin toisella ammattiryhmällä, jolla on vastaava koulutus tai ei koulutusta ollenkaan, on parempi palkka, toimittakoon niin, ettei jatkuva palkkatason kohottaminen yhteiskunnassa enää siitä jatku. Yhteiskunta on jakautumassa luokkayhteiskuntaan. Tuon kehityksen pysäyttämiseksi tulisi koota kaikki hyvät voimat.

Myös: ovatko hoitajat korkeasti koulutettuja? Monen muun ammatin koulutusajat ovat huomattavasti pidemmät.

Jopa eräs seurakuntapappi vertasi hoitajien sunnuntailisiä pappien jatkuvaan työaikaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Mistään sunnuntailisistä pappien palkkauksessa ei kuitenkaan ole puhettakaan.

Miksi poliitikkojen lupaukset hoitajien keskuudessa on otettu kirjaimellisesti? Järkevien ihmisten pitäisi tietää, että lupaukset ovat aina ehdollisia, vaikka ne esitettäisiin kuinka varmoina.

Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen analysoi sunnuntain kolumnissaan Tehyn vaatimuksia ja uhkauksia todeten, että Tehy on oppinut kahdesta edellisestä työtaistelustaan. ”Se on päättänyt panna piippuun niin kovat panokset, että yhteiskunta menee pelkän uhan edessä polvilleen, jolloin työtaistelu jäisi realisoitumatta. Se on pelkkää toiveunta. Järjestäytynyt yhteiskunta ei voi antaa noin vain periksi, kun sitä uhataan tykillä.”

Uimonen antaa myös poliittisen opposition kuulla kunniansa. Uimosen mielestä voi pitää syksyn älyllisenä pohjanoteerauksena opposition yhtymistä vaatimukseen, että hallituksen tulisi antaa kunnille lisää rahaa.