Edistyksellisen tiedeliiton Edistyksen Päivät olivat tällä kertaa Helsingissä. Yliopistolla perjantaina ja lauantaina kokoontunut tutkijoiden, taiteilijoiden ja ajattelijoiden joukko tarkasteli aihetta ”Edistyksen harhat ja haasteet”.

Lähes parikymmenpäinen eri tieteenaloja edustaneen luennoitsija- ja panelistijoukon sytyttämissä keskusteluissa kysyttiin, mitä on edistys. Seuraavaksi kysyttiin, mitä on oikea edistys, jos se, mitä pidämme edistyksenä, onkin harhaa? Jos tiedetään, mitä edistys on, miten siihen päästään?

Koulutuksella, tiedolla, etiikalla, sivistyksellä vai kaikilla näillä?

Vai kilpailuttamalla ja eriarvoistamalla?

Kansalaisvaikuttaminen ja ihmisen subjektius tässä prosessissa?

Päivien avauspuheessa tiedeliiton puheenjohtaja professori Ilkka Ruostetsaari tarkasteli muun muassa Suomen koulutusjärjestelmän tavoitteita valmisteilla olevassa opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2007 – 2012. Ruostetsaari oli huomannut, että asiakirjasta tuskin löytyy sanaa ”sivistys”.

Lauantainpuheenvuoroissa tarkasteltiin myös, mitä on sivistys. Opetusneuvos Osmo Lampinen – myös Edistyksen päivien järjestäjätahoa edustava – halusi avata Humboldt-yliopiston Bildung-käsitteen sisältöä.

Verkkolehti ”Nettilehti Sermones” on tarkastellut vielä voimassa olevaa vuosien 2003 – 2008 koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa artikkelissaan ”Sivistyksenpäivä 12. toukokuuta” (12.5.2007) ja tullut sivistyksen korostamisesta samaan tulokseen kuin Ruostetsaari valmisteilla olevasta vaalikauden keskeisimmästä koulutuksen asiakirjasta.

Nettilehti Sermones mainitsee ensin J. V. Snellmanin itsekasvatukseen tähtäävät sivistysperiaatteet ja kirjoittaa sitten: ”Miten siis tuossa merkittävässä asiakirjassa, Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2003 – 2008, itsekasvatuksen ohjaava sivistys määritellään? Eipä juuri mitenkään! Ettei vain koko asiakirja olekin työmarkkinajärjestöjen käsialaa?”

Vuosien 1999 – 2004 kehittämissuunnitelma sen sijaan alkaakin selkeällä sivistyksen määrittelyllä. Korostaessaan, että sivistys kuuluu kaikille, asiakirja heti aluksi otsikoi ”Kansallisen sivistystyön periaatteet”. Snellmanilaisittain siinä sivistys määritellään sekä yksilön sivistyspyrkimykseksi että yhteisön pääomaksi.

Nettilehti Sermones korostaa artikkelissaan, että itsekasvatus on opittava, siihen on saatava ohjaus. Siis kasvattajien tehtävä on ohjata lasta subjektikokemukseenkin eikä päinvastoin nujertaa se kuten mustassa pedagogiikassa tehdään.

”Lapsen ja nuoren kasvattajia itsekasvatukseen ovat koti, koulu ja koko yhteiskunta. Ennen kaikkea tulisi ohjata lapset ja nuoret kokemaan itsessään sydämensivistys. Sydämensivistyksen ydintä ovat arvot, joista keskeisin on ihmisarvo. Se merkitsee jokaisen ihmisen henkistä ja fyysistä koskemattomuutta sekä ihmisen perusolemuksen ymmärtämistä: sitä on ihmisyys sinänsä.”

Myös Edistyksen päivillä ihmisen, kansalaisen, subjektiuden korostus tuli esille eri yhteyksissä. Luennossaan ”Onko median kehitys edistystä?” Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen sanoi siirrytyn pois joukkotiedotuksesta. Tilalle on tullut kansalaisjournalismi. ”Ihmisistä on tulossa subjekteja”, hän totesi.

Päivien aikana tuli usein esille kansalaisten mahdollisuus tietää asioista niiden valmisteluvaiheessa. Erityisesti kananedustaja Heidi Hautala korosti tätä luennossaan ”Valta ja edistys”. ”Tulevaisuus ei vain tule.” Jo asioiden suunnittelu on vallankäyttöä, hän sanoi.

Edistyksen päivien luentojen muita aiheita olivat edistys – hyvä renki mutta huono isäntä, harhainen taide, ilmastomuutos, teknologian historia – onko sitä, korkeampien voimien väliintuloa odotellessa – pari sanaa lääketieteen ja medikalisaation historiasta ja nykypäivästä, edistyykö etiikka 2000-luvulla, uskonasioita, eriarvoistuminen uhkana, ikääntymiskehitys ja sen tuomat haasteet, paneeli päivien teemasta sekä lopuksi tutkija Peter Ekholmin Edistyksen Päivien 2007 yhteenveto.

Edistyksen Päivien osanottajien iltatapaaminen oli maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin iltavastaanotolla Valtioneuvoston juhlahuoneistossa.