Lukio-opiskelijoiden työpäivä on pirstaleinen. Se on perusrakenteeltaan kaksivaiheinen. Päivällä ovat oppitunnit ja työpäivän toisen osan muodostaa koulutehtävien tekeminen kotona.

Monet lukiolaiset kokevat, että heillä on yhden vuorokauden aikana kaksi työpäivää. Tuohon elämäntilanteeseen yhteiskunta hokee ”koulutus, koulutus”. On tiedossa, että moni nuori ahdistuu kun kuuleekin sanan ”koulutus”.

Lukiolaisen oppitunnitkin voivat sijoittua epätasaisesti eikä välissä olevien vapaatuntien ajaksi ole oppilaitoksen tiloissa asiallisia työtiloja. On yritettävä työskennellä auloissa tai käytävillä, joissa aina ei ole istuimiakaan. Vapaatunnit voivat olla vain ajanhukkaa.

Myös välitunnit ovat usein ajanhukkaa ilman kunnollisia oleskelu- ja työtiloja. Luokissa ei voi oleskella, niiden on saatava tuulettua seuraavaa oppituntia varten.

Virka-aikaa vastustavat opettajat ovat yhä enenevässä määrin siirtyneet vapaaehtoiseen kokonaistyöaikaan. Sitä mukaa kun kouluille on ruvettu saamaan opettajille puutteellisiakin työtiloja opettajat ovat ruvenneet tekemään kirjalliset tehtävät koululla ja oppilaitoksen tiloissa.

Opettajat nykyään hyvin usein jäävät pitämiensä tuntien jälkeen työpaikalleen suunnittelemaan tunteja ja korjaamaan kokeita. Vastaavasti he hyödyntävät aamujen niin sanotut vapaatunnit työskentelemällä koululla.

Eheytynyt työpäivä on monien opettajien mieleen. Viikonlopputyöt voivat loppua kokonaan, kun työpäivät on eheytyneet yksivaiheisiksi. Eheytynyt työpäivä on tehokas.

Vastaavasti on opiskelijoilla.

Kyselyissä ja opiskelijoiden kanssa keskustellessa on ilmennyt, että myös heistä monet olisivat kiinnostuneet eheytetystä koulupäivästä, jossa läksyt tehdään koulussa viemättä niitä ollenkaan kotiin.

Lukioissa tulisikin ehdottomasti olla opiskelijoille luokkatilojen lisäksi lukusalit sekä mahdollisesti lisäksi pienempiä työtiloja. Lukio-opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus jäädä oppituntien jälkeen tekemään läksynsä oppilaitoksensa tiloissa. Lukiolaisten työpäivän eheyttäminen on kiireellinen tehtävä.

Millä ajattelulla Oulussa suunnitellaan suurkoulua? Mikä on suunnittelijoiden ei ainoastaan yleinen ihmiskäsitys vaan myös pedagoginen ihmiskäsitys? Mikä on heidän pedagoginen näkemyksensä koulunpidosta ja lukio-opiskelusta?

Samaa vielä jälkikäteen voi kysyä Raahen päättäjiltä, jotka 1990-luvun puolivälissä lopettivat kaupungin toisen lukion, 200 opiskelijan Saloisten lukion, ja yhdistivät sen kaupungin toiseen lukioon, noin 500 opiskelijan Raahen lukioon. Kehittyneen koulunpidon painopiste oli jo tuolloin muualla kuin suurkoulujen tekemisessä.

Myös Oulussa on kysyttävä mitä muuta oma kaupunginosa menettää lukion menettämisen lisäksi. Raahessa Saloisten kylän asukkaat ovat toistuvasti syyttäneet päättäjiä ja virkamiehiä kaupungin keskustan ja nykyään Pattijoen puolen rakentamisesta. Kuitenkin juuri heiltä saloistelaisilta itseltään puuttui valveutuneisuus, mitä lukion kaikinpuolinen turvaaminen omalla kylällä olisi edellyttänyt. Saloinen menetti paljon oman lukion menettämisen myötä.

Vanhoissa lukiorakennuksissa opiskelijamäärän pienennyttyä voi vapautuvia luokkatiloja muuttaa lukusaleiksi.

Lukiolaisten mahdollisuutta tehdä läksyt oppilaitoksensa tiloissa voidaan nimittää paitsi eheytetyksi koulupäiväksi myös kokonaiskoulupäiväksi.

Lukusalien saaminen lukioon ja myös peruskoulun puolelle perustuu ajattelutavan muuttumiseen.

Muutosprosessissa olisi kysyttävä rohkeasti: Missä työpaikassa jokaisen 45 minuutin jälkeen seuraa noin 15 minuutin istuminen työpaikan käytävillä ja auloissa samalla kun tekemättömät työt viedään kotiin iltatöiksi?

Onhan lukiokoulutuksen tehtävä antaa valmiudet jatko-opintojen lisäksi myös työelämään.

On kysyttävä myös, mitä ovat nuo laitokset, joissa nuoriso viettää suuren osan päivästä oppituntien alkamista odottaen.

Koulupäivän muuttuminen normaalin työpäivän kaltaiseksi kokonaiskoulupäiväksi edellyttää ruokailun järjestämisen lisäksi oppilaitoksen tiloihin kahvilaa tai vähintään kahviota. Omakustannusperiaatteella toimivan terveellisiä välipaloja tarjoavan kahvilan/kahvion tulisi jo tällä hetkellä olla lukioissa normaalia koulupäivää.

Myös opettajien työhuoneita on oltava riittävästi, ja niiden tulee olla asianmukaisia. Ei ole hyväksyttävää, että joissakin kouluissa tai lukioissa opettajien työhuoneiksi rakennetuissa tai korjatuissa työtiloissa on käytetty lattiapinta-alaa niin vähän kuin suinkin mahdollista. Opettajien työtilat muistuttavatkin sitten lähinnä eläinten parsia.

Esimerkiksi Raahen lukiossa on annettu kokoustila sekä aikaisempi rehtorin työhuone Raahen opiston käyttöön. Huoneet olisi kuitenkin tullut antaa opettajien työhuoneiksi, joissa voisi istua normaalisti työpöydän ääressä ja katsella välistä ikkunastakin ulos.

Uusi ajattelu ja sen mukainen uusi koulupäivän rakenne myös rauhoittaisivat koulupäivän, jossa tällä hetkellä kaiken aikaa joku on tulossa ja toinen menossa.