Kolme veljestä käveli peräkkäin. Vanhin sylkäistä topsautti sivulleen. Saman tien ja samalla tavalla sylkäisi hänen jäljessään kävellyt nuorempi veli ja tämän jälkeen viimeisenä kävellyt nuorin ja pienin.

Ulkopuolinen aikuinen seurasi ketjureaktiota huvittuneena. Kasvatuksella on suuri vaikutus – tässä tapauksessa esimerkin voimalla.

Ei ainoastaan aikuisten vaan jo lasten ja nuorten tapojen levottomuus, väkivaltaistuminen, raaistuminen, törkyily ja järjettömyys ovat kasvaneet pelottavasti. Mikä tämän muutoksen on aiheuttanut?

Kuka ja ketkä, mikä ja mitkä ovat olleet esikuvina lapsille ja nuorille?

Juuri nuo levottomat, väkivaltaiset, raa’at, törkyilevät ja järjettömät aikuiset!

Entä kuka ja ketkä, mikä ja mitkä ovat olleet esikuvina aikuisille? Vai ovatko he edes tarvinneet esikuvia?

Ruotsalainen Henning Mankel ihmettelee jo vuosia sitten ilmestyneissä dekkareissaan mieletöntä väkivaltaa. Ruotsiksi vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassa ”Valkoinen naarasleijona” rikoskomissario Kurt Wallander kyselee: ”Mihin kaikki vanhan ajan varkaat ja huijarit ovat kadonneet? Mistä tämä kaikki mieletön väkivalta oikein on peräisin?”

Kasvatuksen vaikutus on suuri. Ateistisen koulukasvatuksen saaneista entisen DDR:n alueen kansalaisista tänäkin päivänä seitsemänkymmentä prosenttia on ateisteja. Kirkko sai DDR:ssä toimia tietyissä rajoissa, mutta kouluissa opetettiin ateismia. Uskonnosta tehtiin tieteellisen maailmankuvan vastaista ja naurettavaa. ”Tämä oppi on mennyt perille”, sanoo saksalainen pappi Kotimaan haastattelussa.

Kasvatuksella on siis ollut ratkaiseva merkitys uskontokasvatuksessakin.

Mistä on pohjimmiltaan kysymys siinä, että viihteen keinoin papit Suomessakin usein tehdään naurettaviksi? Onko kysymys itäsaksalaisesta uskonnon naurettavaksi tekemisestä?

Jonkin aikaa uskonnollisenkin moraalin pohja kestää nakertamista, mutta sitten se jo murtuu. Mikä on ollut nakertajien vaihtoehto?

Saksan itäisissä osavaltioissa suurinta osaa lapsista ei kasteta. Vanhalla luterilaisella maaperällä eläville ihmisille on usein kerrottava perusteista lähtien, mitä kristinusko on. Kirkon toiminnalla on ollut vasta vähän tuloksia. Ateistisen koulukasvatuksen saaneet sukupolvet ovat kovaa maaperää, sanoo Kotimaan haastattelema Saksin kirkkoprovinssin evankelisen kirkon pastori Gerlinde Breithaupt.

Miten elokuvien, television, videoiden ja internetin kasvattava vaikutus voisi olla vähäisempi?

Ihminen kasvaa siihen viitekehykseen, missä hän elää.

Aikamme ihmisten kasvuympäristöä on viihdeteollisuuden levoton, väkivaltainen, raaka, törkyinen ja järjetön ohjelmisto.

Mutta: viihdettähän tekevät aikuiset!

Saksalainen Sabine Kuegler kuvaa huomiota herättäneessä omaelämäkerrassaan ”Viidakkotyttö” omaa ja perheensä elämää ihmissyöjäasteella olevan alkuasukasheimon keskellä Länsi-Papuan aarniometsässä. Heimo, joka eli naapuriheimojen kanssa kostonkierteessä ja jonka perhe-elämässä vaimo sai mieheltä nuolen rintaansa jos ei välittömästi tehnyt tämän tahdon mukaan, muuttui toiseksi pelkästään seuratessaan läheltä saksalaisen kielentutkijaperheen elämää.

Ihminen on oman persoonansa rakentaja, hän ottaa tietoisesti vaikutteita maailmankuvaansa, mutta ratkaisevasti juuri huomaamattaan. Esimerkin voima on suuri sekä tietoisesti että huomaamatta.

Sabinen vanhemmat uskoivat esimerkin voimaan. Sabine kertoo kirjassaan vanhempiensa nimenomaan tähdentäneen, että paras opettaja on oma elämäntapa, eivät sanat.

Hyvän elämän näkeminen siis muutti katselijan elämän hyväksi.

Vastaavasti huonon elämän näkeminen voi muuttaa katselijan elämän huonoksi.

Alkuasukkaat näkivät valkoihoisen perheen arjen ongelmat ja epäonnistumiset, mutta näkivät myös asioiden sopimisen ilman väkivaltaa. Anteeksi antamisen jälkeen jälleen naurettiin ja leikittiin – tämä oli uutta nenänsä pitkillä puikoilla koristeleville aarniometsän alkuasukkaille joiden lapsetkaan eivät osanneet leikkiä. Myös oman vaimon kunnioittamisen alkuasukasmiehet oppivat Kueglerin perheeltä, ja pelottava heimopäällikkö kuolinvuoteellaan tunnusti surmatekonsa.