Paikallislehden tekstiviestin ehdotus Raahen Ruonanojan kunnostamisesta kanavamaiseksi näkymäksi on kannatettava ajatus.

Esitystä voisi laajentaa ja voisi aloittaa keskustelun selvästä kanavasta.

Tällä hetkellä Raahen kaunistaminen keskittyy kaupungin keskustan ja museonrannan muutostöiksi. Olisi hyvinkin välttämätöntä alkaa suunnitella eri kaupunginosien kaunistamista nykyisestään.

Ruonanojan muuttaminen kaupunkia halkovaksi kanavaksi voisi olla haaste ensin kansalaiskeskustelulle ja sen jälkeen osaksi talkoovoimin ja pelkästä elämänilosta tapahtuvalle kaivuu- ja muutostyölle.

ooooo

Raahen kaupungin kukkaistutuksista on todellista silmäniloa. Seminaarin sillankorvasta museolle päin ja merimuseon ympäristössä olevat kukkalaatikot ja istutukset ovat kauniita ja hyvin hoidettuja.

Mutta liikenteenjakajien ja liikenneympyröiden istutukset ovat loppukesällä jääneet osaksi hoitamatta. Pensaiden keskellä kohoaa pitkää heinää ja ohdakkeita. Näin on ainakin Ouluntiellä ja Pajuniityntiellä.

Ei riitä, että pensaat ja kukat istutetaan huolella. Niitä on myös hoidettava huolella. Tuleekin mieleen, ettei vain hoitamisesta ole vastaamassa työn- tai virkamiesjohto, joka pakon edessä käynnistää työn, mutta sitten ote lipsahtaa.

Otteen lipsahtaminen tai sen puuttuminen tulee mieleen myös museon lähellä olevia penkkejä katsellessa. Aivan kuin Raahessa ei olisi puuseppiä ja raudantakojia penkkien suunnittelijoista puhumattakaan.

Vuosi sitten rantakahvilan seinustalta otti penkkirumilus lentävän lähdön kun sai kuvansa paikallislehteen. Mutta siihenpä Raahen kaupungin penkkikulttuurin muutos sitten jäi.

ooooo

Toivottavasti kylmä ja sateinen kesä ei ole lannistanut rantakahvilan, Kahvila Ruiskuhuoneen, pitäjää Jouni Kippolaa.

Kahvila Ruiskuhuoneen etupihan asettelut jo houkuttelevat sisälle. Mitenkähän ikkunoihin saisi vielä enemmän ilmettä – kirkkaat silmät silmäluomineen ja kulmakarvoineen?

Tupakannatsojen kerääminen autojen pitopaikalla taitaisi olla jo kaupungin työtä, mutta Ruiskuhuoneen kahvilan imagoa niiden keräämättä jättäminen kuitenkin pilaa. Kahvilan henkilökunnan pitäisikin jossakin välissä revetä siistimään kahvilan piha-alue nykyistä laajemmalta alueelta. Toisaalta merimuseon seutu kokonaisuudessaan on Raahen käyntikorttia ja siksi alueen joka-aamuisen siivoamisen ja siistimisen tulisi olla kaupungille itselleen itsestään selvää.

Entä Pikkulahden uimarannan seutu?

Helteisimpänä uintipäivänä Pikkulahden uimaranta oli iloinen näky. Autoilla ja kaunista puistotietä pyöräillen rannalle olivat päässeet pienet ja suuret.

Kippolan ylläpitämä kioski tarjosi jäätelöä ja kahvia. Sosiaalitilat olivat käytettävissä.

Mutta, mutta! Jälleen mutta.

Betonirengas, jonka tarkoitus kai on olla nuotiopaikkana, oli kaatopaikka pienoiskoossa.

Kippolan yrityksellä tulisi olla rohkeutta ottaa kaupungin asiasta vastaavaan henkilöön suora puhelinyhteys. Miten tuollainen siivottomuus on mahdollista keskellä verorahoilla ylläpidettävää uimarantaa? Kaupungin siivottomuus koetaan yrittäjän siivottomuutena.

Ruiskuhuoneen kahvilan terassilta lähtenyt veneilevä pariskunta kaarsi uimarantaa kohti. Olivat ehkä vierasveneilijöitä. Miten kaupunki voi palvella niin vastuuttomasti – mitä betonirenkaan sisus osoitti – vielä vieraitakin eikä vain omaa väkeä?

Betonirenkaan sisältämät jätteet ja roskat on sittemmin poltettu. Renkaan ympäristö osoittaa, ettei työtä ole kuitenkaan tehty siivoamis- ja siistimistarkoituksessa sillä renkaan ympärillä levittäytyvät juomisen jäljet, pullonsirpaleet ja muu.

ooooo

Ei muuta kuin tekemään Raaheen piazza Rooman tapaan!

Purjelaivat ovat Raahen historiaa. Ne ovat Raahen talouselämän ja merenkulun historiaa. Ne kuuluvat myös Raahen Porvari- ja kauppakoulun historiaan ja sitä kautta Raahen historiaan. Oppilaitoksen perustajilla Fellmanin veljeksillä, ainakin toisella heistä, oli myös oma purjelaiva.

Raaheen tulisi saada vähintään Helsingin Sibeliusmonumentin kokoinen purjelaivaa kuvaava veistos ja sitä ympäröimään kuohuva ja suihkuava vesielementti aivan kuten Rooman suurilla piazzoilla portaineen kaikkineen.

Veistos voisi olla tarkkakin jäljennös jostakin purjelaivasta tai se voisi olla mukaelma kuten kaupunginkirjaston edustalla sijaitseva Kari Juvan teos ”Tuulta purjeisiin”.

Suostuisikohan kuvanveistäjä Juva suunnittelijaksi ja työnjohtajaksi ammattikoulun hitsausta opiskeleville nuorille? Opiskelijat voisivat opettajansa ja Juvan ohjauksessa hitsata Rautaruukin teräksestä vaikuttavan monumentin.

Merenkulun historiaa ovat menestyksen varjopuolina monet murheet, sairaudet ja onnettomuudet. Kotiväki odottaa ja kaipaa merillä ansiotaan hankkivaa omaista, joka ei ehkä koskaa palaa.

Kovin paljon Raahessa ei ole puhuttu siitäkään, miten vaimo ja lapset tulivat toimeen puolison ja isän ollessa pitkillä merimatkoilla. Heistä ei liene tehty omaa historiatutkimustakaan. Suruja ei kuitata toistelemalla, että pooki flakkaa.

Purjelaivamonumentti voisi olla elämän nousukautta kuvatessaan myös kertomus kaipauksesta ja pettymyksistä.