Luterilainen etiikka on globaalia etiikkaa

Presidentti Martti Ahtisaari on tieten tai tietämättään toiminut kansainvälisissä vakauttamistehtävissään luterilaisen etiikan mukaisesti. Hän on ohjannut eri osapuolet keskustelemaan saman pöydän ääreen jalat saman pöydän alle. Keskustelu on käyty kasvokkain, peittämättömin kasvoin.

Uusin sovittelutehtävä on mykistävä. Irakin shiiat ja sunnit kohtaavat Suomessa.

Vaikka presidentti Ahtisaari ei tämän hetkisten tietojen mukaan henkilökohtaisesti ole kohtaamiseen liittyvässä seminaarissa mukana, hanke yhdistyy häneen perustamansa kriisinhallintajärjestö Crisis Management Initiativen kautta. Seminaari on CMI:n järjestämä.

Luterilainen etiikka näkee kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa syntiinlangenneinakin moraalisina ja järjellisinä. Kulttuuristen, kasvatuksellisten ja persoonallisten kerrosten alta on mahdollista löytää yhteinen pohja vaikeillekin keskusteluille, neuvotteluille ja sovitteluille.

Jokainen ihminen nähdään hyvänä ja pahana. Tällöin ei lähdetä nimeämään joitakin kokonaisia valtioita pahan akseliksi, minkä kanssa ei olla tekemisissä juuri muuten kuin vihaa pitäen tai pakotteita käyttäen.

Suomalaisiin käytöstapoihinkaan ei kuulu tervehtimättä jättäminen.

Tosin näin teki presidentti Tarja Halonen vuonna 2000 hyvästellessään ulkoministerikollegoitaan Brysselissä. Muita ulkoministereitä hän hyvästeli halaten, mutta Itävallan ulkoministeri Benita Ferrero-Waldneria hän muiden tavoin boikotoi eikä hyvästellyt edes kädestä vaan ainoastaan kaukaa nyökäten.

Luterilaisella etiikalla olisi erityistä annettavaa maailmanetiikan kysymyksissä. Mutta ensin suomalaisten toimijoiden itsensä tulisi tuntea kulttuurinsa juuret. Filosofienkin joukossa ainoastaan Juha Sihvola näyttää ymmärtäneen luterilaisen eetoksen luonteen.

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalilainsäädäntö on yhtenevä luterilaisen etiikan universaalin sosiaalipolitiikan kanssa. Sosiaalietuuksien katsotaan kuuluvan tasavertaisesti kaikille kansalaisille.

Luterilainen viitekehys pohjoismaissa on tarjonnut vakaan ympäristön yhteiskuntarauhaa ylläpitävälle keskustelukulttuurille. Luterilainen etiikka pitää tärkeänä yhteiskunnallista osallistumista, jossa on oleellista myös osallistumisen tapa. Yhteiskunnalliset uudistukset on toteutettava keskustellen ja neuvotellen. Tämä periaate edellyttää, että osapuolet tai kansalaiset ja päättäjät kohtaavat toisensa avoimesti kasvoista kasvoihin jalat saman pöydän alla.

Hyviin toimintatapoihin kuuluvat aina ihmisen ja ihmisyyden kunnioittaminen. Nämä periaatteet näyttävät olleen presidentti Ahtisaaren vakauttamistoimien periaatteina.

Vertaansa vailla on Alpo Rusin kuvaus teoksessaan ”Mariankadun puolelta” tavasta, jolla presidentti Martti Ahtisaari kesäkuun alussa vuonna 1999 silloisissa Kosovon neuvotteluissa kohtasi Jugoslavian presidentin Slobodan Miloševicin. Sotarikolliseksi julistettu liittovaltion presidentti kohdattiin tinkimättömästi, silti arvokkaasti, tämän virka-asunnossa Belgradissa. Presidentti Miloševicia ei ajettu maakuoppaan kuten Irakin presidentti Saddam Hussein.

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavoilla ja menetelmillä on syvä moraalinen pohja. Presidentti Ahtisaaren sovittelutoiminta on osoittanut, miten mittaviin saavutuksiin pehmeisiin arvoihin perustuvilla menetelmillä on mahdollista päästä. Toimintatavoista ja niiden tuloksista avautuu näköaloja myös Suomen Afganistan-politiikkaan.