Suomessa esitetään usein kysymys – ehkä useimmiten ulkomaalaisia myötäillen – miksi uskonto ei näy, vaikka suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon. Jopa ylioppilasaineen otsikossa vuosia sitten kysyttiin samaa.

Totuus kuitenkin on, että kysyjät odottavat uskonnon olevan muuta kuin mitä se on Suomessa. Täällä ei todellakaan usein kohtaa nunnan ja munkin asuun pukeutuvaa. Ei kohtaa usein myöskään näyttävillä uskonnollisilla tunnuksilla kuten kookkaalla ristiriipuksella varustettua ihmistä. Kadulla todistava uskonnollisuus on harvinaista.

Kuitenkin Suomessa uskonto vaikuttaa lähes kaikessa. Se läpäisee suomalaisten arjen ja sunnuntain. Se ei erotu, se on sisäistettyä uskonnollisuutta. Sitä paitsi suomalaiset pitävät hiljaista ja hillittyä kristittyä uskovaisempana kuin näyttävästi vakaumustaan esillä pitävää.

Koko suomalainen kulttuuri on luterilaisen etiikan läpäisemää. Nähdään että kristitty maallikko voi osallistua paitsi hengelliseen myös yhteiskunnalliseen toimintaan, ja se näkyy suomalaisessa poliittisessa toiminnassa. Siinä ovat mukana vakaumukselliset kristityt yhdessä ei-uskonnollisten kansalaisten kanssa. Ei eristäydytä mutta ei myöskään nousta barrikadeille eikä olla valmiita radikalismiin. Vaikutetaan keskustelukulttuurin menetelmin.

Kristillinen lähimmäisenrakkauden etiikka on läpäissyt suomalaisen sosiaali-, terveys-, koulutus- ym:n politiikan. Suomessa on puolustusvoimat, ei sotavoimat. Puolustussota hyväksytään, hyökkäyssotaa ei.

Luterilaisen etiikan mukaan valtio ei ole saatanan organisaatio vaan yksi esivallan muodoista, jonka tehtävänä on toteuttaa hyvän yhteiskunnan etiikkaa. Toimiessaan hyvän elämän ja hyvän yhteiskunnan rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi se toimii Jumalan palvelijana ihmisten hyväksi.

Kirkon sunnuntaisten päiväjumalanpalvelusten lisäksi suomalaiset osallistuvat runsain joukoin luterilaisen kirkon herätysliikkeiden seuroihin sekä muiden uskonnollisten liikkeiden ja herätysten tilaisuuksiin ja herätyskokouksiin. Päiväjumalanpalvelusten kävijöistä tehdyt tilastot eivät kerro totuutta uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta, vaikka media esittelee näyttävästi juuri niitä käsitellessään suomalaisten uskonnollisuutta.

Suomen kesään erilaisten tapahtumien sekä taide- ja viihdetilaisuuksien lisäksi kuuluvat suuret uskonnolliset juhlat. Niiden osallistujamäärä on korkea.

Seurakunnilla on nykyään runsaasti muuta toimintaa kuin päiväjumalanpalvelukset sunnuntaisin. Muun muassa musiikkitilaisuudet ovat lisääntyneet. Esimerkiksi noin 8500 asukkaan Muhoksella seurakunnan tilaisuuksissa viime adventin ja loppiaisen välisenä aikana oli yhteensä 10 000 kävijää.

Suomen uskonnollisen toiminnan järjestäytyminen poikkeaa ratkaisevasti monen muun maan käytännöstä. Esimerkiksi vanhat luterilaiset herätysliikkeet samoin kuin uudet uskonnolliset liikkeet toimivat kirkon sisäpuolella. Yhdysvalloissa kukin niistä toimisi omana kirkkonaan.

Ellei Suomessa uskonto näy jollekin, vika on katsojan silmissä. Hän odottaa uskonnolta jotakin sellaista, mitä suomalaisten uskonnollisuudessa ei ole.