Olisi mielenkiintoista, jos huomenna tehtävänsä Britannian pääministerinä jättävällä Tony Blairilla olisi vielä jotakin erityistä sanottavaa koko Euroopalle. Mitä se sitten olisi?

Sisäpolitiikan sekä maansa aseman Euroopan Unionissa hyvin hoitaneelta pääministeriltä olisi viimeistään viime viikonlopun EU:n huippukokouksessa odottanut erityisiä hyvästijättösanoja myös koko Euroopalle. Valtaoikeus- ja menettelytapapuheenvuoroissa olisi luullut olevan mahdollista pistää johonkin väliin pieni virke tästäkin puolesta.

Ainakaan keskiverto juhannuksenviettäjän tajuntaan ei siirtynyt mitään siihen suuntaan viittaavaa. Suomalainen tietysti olisi odottanut jotakin henkiseen liittyvää pakettia, sillä onhan Saksan liittokansleri Angela Merkelkin pystynyt jo lyhyen virkakautensa aikana viestimään itsestään myös tätä puolta.

Pääministeri Blairin henkilökohtaisesta arvomaailmasta kertoo kuitenkin muun muassa tieto anglikaanisen kirkon jättämisestä ja liittymisestä katoliseen kirkkoon. Ehkä hänen tapansa onkin puhua teoilla, sillä hän on keskustellut Vatikaanissa paavi Benedictus XVI:n kanssa mahdollisuudesta työskennellä Lähi-Idän rauhan ja uskontojen kysymysten parissa.

Mutta myös sanoja kaivataan. Vaikka Euroopan Unioni perustettiin taloudellisista syistä, sen olemusta on pidettävä henkisenä. Mutta mihin viittaa vierailu Vatikaanissa, jos on perää puheissa Britannian väistyvästä pääministeristä EU:n tulevana presidenttinä?