Sanat eivät riitä kuvailemaan siivottomuutta, mikä vallitsee Oulun ja Kuusamon maantien levähdyspaikoilla. Kesä on ohittanut juhannuksen, mutta minkäänlaista siivoamisen yrittämistäkään ei kyseisen välin levähdyspaikoilla ole tapahtunut talven jäljiltä.

Onko siivottomuuden selitys siinä oudossa logiikassa, jolla Oulun tiepiirin tieinsinööri perustelee levähdyspaikkojen syväkeräyssäiliöiden poistamista joiltakin levähdyspaikoilta?

Kalevan haastattelussa tänään maanantaina puhutaan metsähallituksen kampanjoinnista puhtaan metsän puolesta. Samassa lehtikirjoituksessa kuvataan Oulun tiepiirin ”kampanjointitapaa”. Kun ihmiset ovat tuoneet levähdyspaikoille yleisiä jätteitä, tiepiiri on poistanut jotkin syväkeräyssäiliöt kokonaan sen sijaan, että olisi lähtenyt myönteisillä menetelmillä kampanjoimaan puhtaan ympäristön puolesta. Uskomatonta logiikkaa!

Suomalaiset ovat puhtautta ja järjestystä rakastavia ihmisiä. He ovat helppoja valistamisen kohteita. Jos joku tai jotkut heistä ovat erehtyneet viemään jätteensä väärään osoitteeseen, tarvitaan vain sivistynyttä kampanjointia ja valistamista ja jätteet varmasti alkavat löytää oikean jätealueen.

Valtion viranomaisena tiepiiriltä odottaisi kunnioittavaa ja arvostavaa tiepalvelujen tarjoamista. Jos joitakin levähdyspaikkoja käytetään paljon ja jätteitä kertyy sen mukaisesti, asennettakoon sinne toinenkin syväkeräyssäiliö sen sijaan että tienkäyttäjät syyllistetään. Sitä paitsi tiehallinto esittelee internetsivullaan tarjoavansa tie- ja liikennepalveluja kansalaisten ja elinkeinoelämän tarpeisiin.

Myös sopimattomasti ja väärin tiepalveluja käyttävät kansalaiset tarvitsevat myönteistä ohjaamista eivät todellakaan kielteistä kepittämistä, josta kärsivät sitten muutkin kuin sotkijat.

Oulun tiepiirillä on virkamies myös pelkästään levähdyspaikkoja varten. Miten on mahdollista se sanoin kuvaamaton siivottomuus, leväperäisyys ja piittaamattomuus, jotka kohtaa Oulun ja Kuusamon välisillä levähdyspaikoilla?

Nettilehti Sermones on kesäkuun 4. ja 15. päivien kirjoituksissaan ottanut kantaa sekä P-paikkojen että levähdyspaikkojen hoitoon. Siivoamaton on myös P-paikka Oulun ja Raahen välillä. Levähdyspaikalla Kiimingistä noin 4 – 5 kilometriä Pudasjärvelle päin ei ole pientä eikä suurta roskasäiliötä.

Matkailukeskustelussa on puhuttu valon tuotteistamisesta. Juhannuspyhien väliyönä Kuusamosta Pudasjärvelle päin ajellessa – tien kulkiessa mäen tai vaaran päältä – saattoi pohjoisen suunnassa nähdä kesäyön auringon puiden latvojen yläpuolella. Luultavaa on, ettei kesäyön valo-nimiselle tuotteelle kuitenkaan löydy markkinarakoa, jos matkailija yrittäessään maantietaipaleen käymälöihin joutuukin peräytymään. Kaikkinensa käymälä ympäristöineen saa aikaan yökkäämisen, josta on kaukana valon maalaama kesäyön unelma.

Inkeen kylän seutuvilla sijaitseva levähdyspaikka on mitä kauneimmalla paikalla järven rantamilla. Käymälään ei haluta mennä eikä nuotiota voi sytyttää. Liiterissä olevat puut ovat lähes sylin täyteisiä – kuka autoileva kuljettaa mukanaan kirvestä. Sitä paitsi juhannuksen väliyönä tarjolla olevien polttopuiden pilkkomiseksi olisi tarvittu ensin saha ja sitten kirves ja sen käyttäjäksi harjaantunut pilkkoja.

Suomalaiset, heidän ulkomaalaiset vieraansa sekä turistit ovat ansainneet ensiluokkaisen palvelun. Suomalaiset ovat siitä itse korkeilla veroilla myös maksaneet. Sitä paitsi sydämestä lähtevä palvelu on ilmaista! Se hoksaa sellaistakin, mitä ei ole kirjoissa ja kansissa käsketty. Myös siihen pitää valtion virkamiehen sydämen olla valmis.