Snellmanin päivä, tänään lauantaina 12. toukokuuta, on suomalaisen sivistyksen päivä. J.V. Snellman puhuttelee itsekasvatukseen tähtäävillä sivistysperiaatteillaan.

Itsekasvatus on opittava, siihen on saatava ohjaus. Lapsen ja nuoren kasvattajia itsekasvatukseen ovat koti, koulu ja koko yhteiskunta. Ennen kaikkea tulisi ohjata lapset ja nuoret kokemaan itsessään sydämensivistys. Sydämensivistyksen ydintä ovat arvot, joista keskeisin on ihmisarvo. Se merkitsee jokaisen ihmisen henkistä ja fyysistä koskemattomuutta sekä ihmisen perusolemuksen ymmärtämistä: sitä on ihmisyys sinänsä.

Koulutuksen ja tutkimuksen valtakunnallinen ohjaus Suomessa tapahtuu opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti. Valtakunnallinen viitekehys on velvoittava.

Miten siis tuossa merkittävässä asiakirjassa, Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2003 – 2008, itsekasvatukseen ohjaava sivistys määritellään? Eipä juuri mitenkään! Ettei vain koko asiakirja olekin työmarkkinajärjestöjen käsialaa?

Sama arvio koskee tänä vuonna valmistunutta Oulun läänin sivistysstrategiaa 2015. Kummasssakin asiakirjassa vilahtelevat sanat sivistys ja arvot, mutta selkeää esitystä ei ole siitä huolimatta, että Oulun läänin opetus- ja kulttuuritoimen strategia alkaa sanalla sivistys.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 1999 – 2004 alkaa selkeästi sivistyksen määrittelemisellä. Korostaessaan, että sivistys kuuluu kaikille, asiakirja heti aluksi otsikoi ”Kansallisen sivistystyön periaatteet”. Snellmanilaisittain siinä sivistys määritellään sekä yksilön sivistyspyrkimykseksi että yhteisön pääomaksi.

Vuosien 1999 – 2004 kehittämissuunnitelman määrittelemään yleissivistykseen kuuluvat tiedollisten valmiuksien lisäksi eettinen ja esteettinen herkkyys, kehittynyt tunne-elämä, havainnoimisen ja kommunikoimisen taidot, työnteossa tarpeelliset perustaidot sekä taidot toimia yhteiskunnan jäsenenä.

Vanha kehittämissuunnitelma määrittelee edelleen: Sivistykselle on ominaista laaja-alaisuus ja monipuolisuus sekä kyky tarkastella asioita eri näkökulmista. Sivistynyt ihminen kykenee rakentavaan yhteistyöhön, ottaa huomioon toimintansa seuraukset ja kantaa niistä vastuun. Hän on huomaavainen toisia ihmisiä kohtaan, hänellä on hyvät käytöstavat ja hän osaa huolehtia itsestään ja elinympäristöstään.